Mokoma – Mäntit Tien Päällä

Mokoman ensimmäinen ja toivottavasti ei myöskään viimeinen DVD on täyttä asiaa. 19 livebiisiä, kuusi promovideota, kolme audioraitaa, paljon epämääräistä höpötystä ja kikkailua. Uutta materiaalia faneille tarjoaa Minä Elän –video, joka on kuvattu pääosin viime kesän keikoilta ja Ruhtinaalta tippunut Uusi Aatami, Uusi Eeva -biisi, joka on myös taattua Mokoma laatua.

Kylmät väreet iskee välittömästi lyhyen Liiton Loppu –intron loputtua ja Vainotun räjähtäessä käyntiin Tuska 2003 -festivaalikeikalla. Soundit keikalla ovat erittäin selkeät ja napakat. Kuvaus on eläväistä ja sopivan vaihtelevasti leikattua. Vanhaa tuotantoa edustava Teon Teoriaa soi myös pirun nätisti nykyisellä Mokoma-soundilla. Houkka oli tehdä minustakin hullun, välittämällä uskomattoman määrän energian bändin soitosta ja Takatalvi viimeistään herätti viimeisetkin Tuska-kävijät heilumaan Mokoman tahdissa. 2003 Tuska keikkaa voidaankin pitää eräänä yhtyeen läpilyöntikeikosta, jonka jälkeen Mokoma varmasti sai monta uutta ystävää suomalaisesta metalliyleisöstä.

Dipolin keikalla soundit ovat Tuskaan nähden paljon rajummat ja lähempänä oikeaa keikkasoundia. Lähes kahden vuoden intensiivinen keikkailu on tuonut tulosta. Soundiin tietysti myös vaikuttaa bändin uudet työkalut ja Santun siirtyminen basistiksi. Tuska-keikallahan basson varressa on vielä Hessu. Myös jätkien laulusoundin kehittymisen voi havaita selkeästi jo keikan aloittavasta Minä Elän –kappaleesta. Dipoli-keikan kuvaus on monipuolisempaa, kuin Tuska-keikalla, enemmän lähikuvaa ja kuvakulmia on tarjolla. Jostain kumman syystä DVD:tä katsellessa alkoi kummasti suuta napsaamaan ja oli pakko korkata pari olutta. Hiljaisuuden Julistajaa katsoessa oli jo pakko liittyä mukaan heiluttamaan tukkaa. Voi luoja, että se keikkatauko tuli pahaan aikaan, tosin tämän lähemmäksi ei oikeata keikkaa pääse. Vade retro, keikkatauko!

Keikkojen välissä vieraillaan mänttibussissa läpänheiton ja muiden erikoisten suoritusten parissa. Myös tunnelmia soundcheckistä, keikkojen alta ja jälkeen välitetään. Puheosuudet mukavasti rytmittävät DVD:tä ja tarjoavat pieniä hengästystaukoja musiikin lomassa, puolitoista tuntia paahtoa putkeen olisi muuten ollut liian raskas paketti kerralla kuunneltavaksi.

Viimeisenä vuorossa on Bar 68:in postimerkin kokoinen lava, jonka ympärillä yleisöä on miltei joka puolella. Ihmeen hyvät suondit on 68:stakin tallennettu, tietäen paikan ominaisuudet. Kuuma ja kostea kuvannee parhaiten keikan tunnelmaa. Edelleen harmittaa, kun en itse noihin kekkereihin päässyt, syynä valtion tarjoama telttaretki Pahkajärven metsissä.

Keikkojen lopuksi vielä vetäydytään kesämökille muistelemaan menneitä, hieman vakavammissa merkeissä. Muistelon lopussa jätkiltä viedään vielä tuhkatkin pesästä. Karjalan poikii! DVD:ltä myös selviää minkälaisen lahjan Marko sai Bar 68:n yleisöltä, se että Santtu on varsinainen kielimies, mikä todella on kultainenleikkaus ja Miitrin mikkivinkit festivaalikeikoille. Tiedän, että tämä on varmasti puolueellinen arvostelu, mutta kaikki, joita Mokoman musiikki edes vähän kiinnostaa, on tämä DVD pakkohankinta. Hintakin on halpa, n. 20 eurolla saa haltuunsa lähes kaikki Mokoma helmet.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-10
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.