Dark Tranquillity – Character

Göteborg-deathin dinosauruksiin lukeutuvalla Dark Tranquillityllä on takanaan mielenkiintoinen ura. Genren perusasioita varsin tekniseen tapaan esitelleestä Skydancerista on luontevasti liu’uttu melodioita ja raakuutta yhdistelleen The Galleryn kautta rauhallisempaan Projectoriin, jolla tuotiin pysyvästi mukaan myös hillittyjä konesoundeja. Dark Tranquillityn tekee mielenkiintoiseksi se, että tyylin asteittaisesta muuttumisesta huolimatta samojen säveltäjien kädenjälki on helposti havaittavissa kaikilta tuotoksilta. Toisin kuin esimerkiksi virkaveli In Flames, Dark Tranquillity tuntuu myös arvostavan aiempia levyjään ja näkevän ne luonnollisena osana kehityskaartaan. Syksyllä 2000 ilmestynyt Haven tarjoili kenties yhtyeen komeimpia säveliä, mutta pari vuotta myöhemmin Anttiloiden hyllyille saapunut Damage Done jäi muutamasta hienosta hetkestä huolimatta hieman tasapaksuksi. Character-nimeä kantavalta seitsemänneltä pitkäsoitolta on kuitenkin aiempien meriittien perusteella lupa odottaa paljon.

Avausraita The New Build ilahduttaa. Ruotsalaiset lyövät suurimman mahdollisen vaihteen silmään heti kättelyssä, eikä kuulija voi kuin haukkoa henkeään kappaleen julmetun komean riffin hemmotellessa tärykalvoja. Myös aggressiivinen kakkosbiisi Through Smudged Lenses potkii tyylikkäästi ja vauhdikkaasti, ja samalla kuulijalle alkaa selvitä, että musiikkia on jälleen kehitetty eteenpäin, mutta samalla hieman yllättäen viety aavistus taaksepäin. Kappaleet ovat keskimäärin nopeampia ja vihaisempia kuin vuosiin, ja myös Mikael Stannen aina komealta kuulostaneeseen murinaan on hiipinyt paria viime levyä enemmän raivoa. Character on aggressiivisimmillaan kuin Damage Donen ja The Galleryn kiivassanaista vuoropuhelua.

Kolmannen Out of Nothing -raidan kohdalla levyllä valitettavasti tapahtuu jotain selittämätöntä. Sundinin ja Henrikssonin kitarat tiluttavat ja murisevat kuten aiemminkin, mutta avauskappaleessa käsinkosketeltavan läsnä ollut rosoisuus ja iskevyys loistavat poissaolollaan. Kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta tunnelma on arkipäiväisen valju , ja “tämä on hyvä kappale” -oivallus jää tulematta. Sama tasapaksuus jatkuu turhan monta raitaa, kunnes One Thought ja Dry Run nostavat tyylikkäillä melodioillaan yhtyeen lentoon. Dark Tranquillityllä on toki ollut aikaa hioa kappaleitaan pitkään, ja välillä mietityttää, onko se tullut omille tekemisilleen sokeaksi. Esimerkiksi EP:ksi lohkaistu Lost to Apathy on huolestuttavan tasaista ja neutraalia puurtamista. Olisi ehkä ollut viisasta raahata studioon mukaan muutama ulkopuolinen korvapari, jotka olisivat paljastaneet yhtyeelle sen riffeistä joitakin heikkouksia.

Character ei millään muotoa ole huono teos, mutta tässä vaiheessa pitkää uraa ruotsalaisilta voisi jo odottaa positiivisessa mielessä tasaisempaa kokonaisuutta. Yhtye on tarjoillut jokaisella levyllään hienoja yksittäisiä hetkiä, mutta täydellisesti alusta loppuun toimivaa pitkäsoittoa se ei vielä ole saanut aikaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-25
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.