Pearl Jam – Rearviewmirror
Nirvana toi grungen maailmankartalle ja oli eräs 90-luvun tärkeimmistä bändeistä. Samaan aikaan Pearl Jam oli koko 90-luvun alkupuolen suurin yhtye Amerikassa. Bändi aloitti välittömästi huipulta syntyessään Mother Love Bonen tuhkista. 1991 julkaistu debyyttialbumi Ten oli koko Seattle-soundin kulmakivi ja edelleen bändin isoin kaupallinen menestys maailmanlaajuisesti. Kappaleet Jeremy, Alive ja Black soivat edelleenkin tasaiseen tahtiin hittiradioissa.
Rapakon takana yhtyeen suurin suosio saavutettiin seuraavalla Vs.-levyllä. Vaikka yhtye kieltäytyi julkaisemasta kiekolta yhtään singleä tai tekemään videota, nousi levy suoraan suoraan listojen kärkeen myyden lähes miljoona kappaletta viikossa. Rajut rockvedot kuten Go ja Rearviewmirror sävyttivät tätä albumia.
Seuraavalla albumilla bändi hylkäsi lähes tyystin tutun grungesoundin ja syventyi musiikillisesti perinteiseen amerikkalaiseen rock-kulttuuriin. Tuloksena oli yhtyeen loistokkain studiorieska Vitalogy. Albumi julkaistiin ensiksi pelkästään vinyylipainoksena, vastaiskuna ääniteteollisuudelle LP-formaatin tappamisesta. Silti Vitalogy nousi USA:n Billboard-listalle avausviikolla 60:en eniten myydyn joukkoon. Näihin aikoihin bändi taisteli myös kiivaasti mahtavaa Ticketmasteria vastaan keikkalippujen ylikorkeista hinnoista, häviten lopulta taistelun vuosia myöhemmin. Vitalogy sisältää joukon kauniita hidastempoisia biisejä, joista muiden yläpuolelle nousee Kurt Cobainin muistoksi tehty Immortality.
Kokoelman materiaali keskittyy juuri näihin kolmeen kulmakiveen. Yli puolet materiaalista on kolmen ensimmäisen levyn aikakaudelta. Seuraavana julkaistu No Code oli lähes täysin akustinen albumi, joka oli hajoittaa bändin ja on musiikillisesti yhtyeen ponnettomin levy. 1998 julkaistu Yield oli taas ehjä kokonaisuus ja yhtyeen toistaiseksi viimeinen tasapainoinen levy. Myöhemmin julkaistut Binaural ja Riot Act olivat muutamaa raitaa lukuunottamatta melkoisia pettymyksiä.
Levyjen sisältö on jaettu CMX-kokoelmien malliin, eli ykköslevy on rockpainotteinen, ja toinen sisältää tunnelmaisempaa materiaalia. Lisäksi kappaleet ovat kronologisessa järjestyksessä kiekoittain. Kokoelma sisältää lähes kaikki tärkeät PJ-raidat, joiden lisäksi on mukana viisi mainioita single- ja soundtrackbiisiä. Näistä parhaimmat ovat Singles-soundtrackilta poimittu Breath, joka on kadotettu helmi, ja keikkasuosikkina tuttu Yellow Ledbetter, jonka voi tulkita oivallisena kunnianosoitukseksi Seattlen kovimmalle pojalle Jimi Hendrixille. Ainoa turha raita kokoelmalla on 1999 julkaistu coveri Last Kiss, joka valitettavasti on bändin viimeinen todellinen hitti.
Viime vuosinahan bändi on lähinnä keskittynyt julkaisemaan livemateriaalia, josta todisteena olkoon koko kiertueen 2000-2001 kattava bootlegsarja ja loistava kiertue-DVD Touring Band. Tulkaa jo vihdoinkin Suomeen keikalle!
Nyt kun pöytä on putsattu kaikesta vanhasta, niin ehkäpä on aika jälleen aika uudistua? Pearl Jam menetti megatähteyden loiston, mutta tekee silti mielenkiintoista musiikkia, joka on lähempänä perinteistä rockmusiikkia. En kuitenkaan usko, että bändi olisi jo menneen talven lumia, vaan uskon vakaasti, että yhtye saa vielä puristettua ehjän studiokiekon. Sitä odotellessa tämä kokoelma olkoon todisteena vanhan materiaalin laadusta.
Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-01
Arvostelija : Jarkko Veijalainen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.