Negative – In My Heaven

Tutuistuin Negativeen joskus Moment of Our Love -singlen aikoihin, ja silloin se iski. Negativen toinen albumi Sweet & Deceitful ei vakuuttanut ainakaan itseäni verrattuna bändin debyyttiin. Homma tuntui selkeästi ylituotetulta, ja biiseistä puuttuivat tunteet. In My Heaven on hyvä esimerkki tästä. Väsyneen kuuloinen laulu, ärsyttävä synamelodia ja mitäänsanomattomat kitarat. Biisistä ei löydy kliimaksia, eikä sitä jaksa hirveän montaa kertaa kuunnella. Biisin video on ehkä ainoa hyvä bonus tällä singlellä.

Mikäli Negative olisi ollut olemassa 50-luvulla, se olisi ehkä ollut omaperäinen. Mutta kun ei niin ei, nyt ollaan 2000-luvulla, ja samankaltaisia bändejä on suunnilleen saman verran kuin suomalaisissa metsissä on hehtaareita. Bändin suosio osin makaa Jonne Aaronin harteilla, josta minulla tulee mieleeni eräs muutamia vuosia sitten massiivisen teinisuosion saanut iki-ihana kitaristi, jolla on olkavarressaan mustekalatatuointi. Toinen, joka tuli mieleen, on Suomen mittakaavassa pientä underground-suosiota saavuttaneen ja musiikkiaan love metaliksi kutsuvan helsinkiläisporukan keulakuva. Hieman suomalaista vaatimattomuutta, retkumaisen rentoa olemusta ja kajaalia tuntuu olevan kaava nuorten tyttöjen sydämeen. Mutta niinhän se on; ainakin omista muistoistani peruskoulussa tytöt olivat mielummin koulun cooleimman raggarin kainalossa kuin edes jonkun limaisen tietokonenörtin tiedossa.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-30
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.