Valtava – Turhuudesta

Nelisen vuotta toimineen Valtavan uusi omakustanne –EP sisältää huolella tehtyä, raskaasti rokkaavaa ja kauniin melodista suomenkielistä musiikkia.

Taustalla on hevimpää grungepoljentoa, itämaisia kuvioita sekä vankkaa pop-sensibiliteettiä, ja kaikki tämä toimii varsin tyylikkäällä tavalla. Mutta sanon taustalla, koska levyn kuuluvin ja ongelmallisin elementti on kitaristilaulaja Ari Nymanin ylilyövä, jopa teatraalinen laulutyyli, joka etäännyttää laulujen vahvasta emotionaalisesta sisällöstä. Se on harmittavaa etenkin kun sanoitukset ovat todella hyvät. Teksteissä on poikkeuksellisen runollista otetta ja ovat tässä mielessä sukua A.W. Yrjänän yhtä lailla lyyriselle tyylille. Turhuudesta nousee sanoituksellisesti levyn parhaaksi kappaleeksi.

Nymanin laulutyyli, jossa Chris Cornell kohtaa Kirkan voisi toimia toisissa yhteyksissä paremmin. Ehkä sellaisen kuulijan, jolla on pitkä tausta 70 ja 80- luvun hevin parissa, on helpompi lähestyä tätä puolta Valtavan ulosannista (olettaen että tämä pitkätukka pääsee pop-kynnyksen yli). Nyt lopputulos on tasapainoton ja lepää liikaa sen makuasian varassa, pitääkö tällaista laulua luotaantyöntävänä vai ei. Kappaleet pysyvät silti kiinnostavina monisäikeisen sovitus- ja sävellystyön ansiosta.

Jotenkin tuntuu siltä kuin osat viehättäisivät enemmän kuin niiden summa. Siksi en voi olla mainitsematta Turhuudesta -CD:lla vierailevia jousi- ym. soittimia, jotka tuovat oman hienon säväyksensä musiikkiin. Villihanhiin ollaan näin saatu jotain ylevää ja kakkosraidan instrumentaalia olisi jaksanut kuunnella pitempääkin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2002-09-17
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.