Airged L´amh – The Silver Arm

Melodista metallia räimivä kreikkalaiskokoonpano ja kelttiläisen kansantarun teemoista muovattu konseptilevy eivät lähtökohtaisesti kuulosta erityisen uskottavalta yhdistelmältä, mutta ateenalainen Airged L’Ahm yllättää debyytillään positiivisesti. Levy-yhtiö kuvailee suojattinsa tyyliä barbaariseksi ja eeppiseksi folkmetalliksi, mutta pikemminkin tässä on kyse alkuaikojen Blind Guardianin tyylisestä thrashaavasta melodisesta hevistä, jota maustetaan silloin tällöin Virgin Steelen tekosia muistuttavilla herkemmillä melodioilla. Hieman suttuiset, sotateemaan loistavasti sopivat soundit ja yhtyeen taito luoda suoraviivaisia ja energisiä melodioita takaavat, että The Silver Arm lämmittää vanhan koulukunnan voimametallistien mieliä talvipakkasilla.

Avausraita on Manowarin Achilles, Agony and Ecstacya muistuttavasta eeppisestä introstaan lähtien aina kahdeksan minuutin kohdalla kuultavaan loppusointuunsa asti tarttuvuudessaan maksimiin vietyjen thrashriffien ja lauluraitojen riemujuhlaa. Tunnelma on kaiken aikaa miellyttävän vanhanaikainen, mikä korostaa yhtyeen valitsemaa harvinaista tietä ja sen uskoa omiin kykyihinsä. Näin kursailemattoman suoraviivaista ja häikäilemättömän tarttuvaa materiaalia kuulee nykyisin aivan liian harvoin.

Avauskappaleen jälkeen yhtyeen sävelkynästä ei ole lähtenyt aivan samanlaisia nappisuorituksia; etenkin kaksi mukaan päässyttä balladia ovat yllättävän särmättömiä ja melodioiltaan jopa pliisuja. Pääosin materiaalin koukut kuitenkin kannattelevat sitä huomattavasti keskitason yläpuolella, ja kokonaisuutena kreikkalaisten debyytti on hyvinkin nautittava tunnin mittainen paketti. Basso pörisee ajoittain kuin Helloweenin debyytillä, ja riffittelyssä kuuluvat Slayerin ja Priestin jättämät perinnöt. Steve Venardon kuulas ääni on kuin kotonaan matalammissa ja särmikkäämmissä lauluosuuksissa, mutta korkeamman äänialan kiekaisuihin hiipii mukaan hieman koomisuutta. Niitä kannattaisi ehkä karsia. DeFeisin, Kürschin ja Sammetin mieleen tuovista piirteistä huolimatta miehen ääni on jokseenkin persoonallinen valttikortti levy-yhtiön markkinoidessa yhtyettä suurempiin ympyröihin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-22
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.