Opera IX – Anphisbena

Pakanamaan kartta esille, diavolo matkaoppaaksi ja nokka kohti saapasmaan synkkiä tutkimattomia seutuja! Viidennen levynsä julkaissut Italian eeppisen black metallin ylpeys on tähänastisella matkallaan vaihtanut ryhmänsä jäseniä monen monituista kertaa, mutta tällä kertaa taivalta taittaa sangen ryhmäsidonnaiselta tuntuva joukkio.

Levy alkaa ansiokkaasti jylhänkauniilla Intro-Many Moons Agolla, jonka aikana johdatetaan koko levyä kantaviin teemoihin, kertomuksiin pakanallisista uskomuksista ja muinaisuskonnoista. Nämä elementit lyövät kättä monipuolisten sovitusten ja soitinarsenaalien kautta. Vokalistiksi tulleen M The Bardin ansiokkaalla örinällä saavutetaan koko levyä kantava uskottavuus melko vaivattomasti. Toinen bändin noviisi on kannumestari Dalamar, joka mättää tuplabasarikompin sovitussa tempossa ilmoille, sovitusten antaen onneksi tilaa myös monipuolisemmalle taonnalle. Bändi nakuttaa sopivasti pirun talutusnuorassa ja herättää henkiin herkullisen demonisen tuotoksen, jonka parissa viihtyy kauan. Jollakin tavalla bändin uutukainen tuo mieleen Paradise Lostin Gothicin ja tuo rinnastus jos mikä on vain kunniaksi äijille.

Vesuviuksen kupeessa paikalliset rongoteukset ja pellonpekot möyhentävät takuuvarmasti jalalla koreasti The Prophecyn ja In Hoc Signo Sanguiniksen aikana, edellisen ollessa paahtoa parhaimmillaan, jälkimmäisen loihtiessa vahvan nuotioilmapiirin pakanallisiin menoihin. Samoihin aistimuksiin voi asemoitua suomalainenkin metalliliittolainen kotisohvansa ääressä, korostaen tunnelmaa vaikkapa ruisoluen ja kokonaisen broilerin liitolla. Meno on kaikin puolin kurinalaisen tiukkaa ja bändin vetreyden aistii monin paikoin koko levyn läpi. Ehdottomaksi suosikiksi nousee monia metallin alalajien osasia lainaava, vajaa yksitoistaminuuttinen Battle Cry, joka jollakin tapaa on kuin kruunu koko levylle.

Jo 17 vuotta, kitaristi Ossian onnekkaasta mielenhäiriöstä johtuen kasassa ollut poppoo jatkaa marssiaan metallitantereilla suotuisissa merkeissä. Bändin jäsenet kuvaavat itseään jonkinlaisiksi elämäntapaokkulteiksi, joiden viesti tulee kerrottavaksi musiikin ja sanoitusten voimin. Vahvaa taiteilijasielua ja omistautumista asialleen löytyy bändistä kyllä yllin kyllin. Usko kelttiperinteisiin ja luonnonuskontoihin liittyviin jumaliin ohjaavat poppoon tietä, mutta totuus löytyy hemmojen mukaan lopulta mielen ja ruumiin ja sitä ympäröivän energian liitosta. Oli perusta sitten mikä tahansa, tässä tapauksessa tärkein, eli musiikki puhuu puolestaan. Lunastus on ainakin musiikin maailmassa ansaittu. Perinteisenä knoppitietona kerrottakoon, että bändi on aikaisemmin versioinut sangen onnistuneen version Iron Maidenin Rime Of The Ancient Marinerista. Tälle levylle on versioitu mainio Bathoryn One Rode to Asa Bay. Bravo, bravo!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-07
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.