Reverend Bizarre – In The Rectory Of The Bizarre Reverend

Joululomalla on tunnetusti mahdollista suorittaa aikaa vieviä askareita, joita ei normaaleina arkijuuston täyteisinä viikkoina ehtisi edes ajatella. Pukin odottelun ja perheen hankeen häätämisen ohella joulun 2004 voi viettää myös Reverend Bizarren uusvanhan debyytin parissa. Levy julkaistiin alun perin jo kaksi vuotta sitten pikkuruisen Sinister Figuren kautta, ja vantaalainen Low Frequency teetti siitä taannoin uuden painoksen. Yhtyeen jatkuvasti kasvava arvostus ja kulttistatus tekivät vaikutuksen myös Spinefarmiin, joka nappasi sen talliinsa. Debyytin tuoreimpaan versioon on liitetty porkkanaksi levyllinen uusia kappaleita sekä laadukas promovideo vuodelta 2001. Levyä saa todellakin kuunnella vielä loppiaisena, sillä koko paketin yhteiskesto on vaatimattomat 140 minuuttia.

Omituisen pastorin ensimmäistä saarnaa ei ole suotta suitsutettu hyvän päälle ymmärtävässä mediassa. Lohjalaisten vanhan koulukunnan doomin jokaisesta nuotista huokuu äärimmäistä uskottavuutta, jota ei horjuta edes vokalisti-basisti Albertin muutamassa kohdassa horjuva lausunta ja kielioppi. Iloisella laukallaan Black Sabbathille kunniaa tekevä In the Rectory, raadollisuudessaan kaunis The Hour of Death sekä massiivisella 20 minuutin kestollaan ja ahdistavalla tunnelmallaan musertava päätösraita Cirith Ungol osoittavat, miten hyvää jälkeä yksinkertaisella kombinaatiolla kitara-basso-rummut-vokaalit saadaan aikaan, kun asennetta, tyylitajua ja sävellystaitoa on. Yhtyeen jatkoajalle venyvät kappaleet mahtavat pudotella leukoja piireissä, joissa on totuttu kolmen ja puolen minuutin hittiformaatteihin. Reverend Bizarre ei kyseisessä ajassa ehdi aina edes intron puoliväliin.

Yksittäisistä hetkistä parhaiten jäävät mieleen tietyt koruttomuudessaan häkellyttävät kohdat sanoituksissa. Toivomukset I hope you’ll burn in hell / because you are an evil man ja I pray for thee to take my life instead of the one I so dearly love saarnataan niin vahvalla vakaumuksella ja tunteella, että uni ei tahdo yöllä tulla silmään.

Myöskään bonuslevy ei sisällä täytetavaraa. Huomattavasti muuta materiaalia rauhallisempi The Festival, onnistunut Barathrum-laina Dark Sorceress sekä erinomaisuudessaan suorastaan mykistävä The Goddess of Doom ovat esimerkkejä pastorin tarjonnan monipuolisuudesta. Jälkimmäinen nousee rauhallisen alun mahtavien bassokuvioiden ansiosta kenties koko paketin parhaaksi raidaksi. Suupieliä kohottavat sanoitukset pohdiskelevat alussa, olisiko tuomion kuningatar kenties näyttelijätär Christina Ricci. Varsinainen kliimaksi seuraa myöhemmin, kun Albert luettelee pitkän listan perinteisen doomin taitajia, joiden teoille yhtye kumartaa ja joiden jäljillä se pyrkii jatkamaan. Kunnioittava nöyryys ja toisaalta terve ylpeys omista tekemisistä kohtaavat saumattomasti sanoituksissa ja yleisemminkin yhtyeen toiminnassa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-21
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.