Purple Motion – Musicdisc

Pikainen historiikki: kauan sitten, kaukaisessa galaksissa, kun Amiga 500 edusti pelikoneiden eliittiä ja äänikortti oli harvinainen kapistus PC:ssä, syntyi musiikkimaailmaan alakulttuuri, joka muodossa tai toisessa on säilynyt näihin päiviin asti. Nämä Pro- ja Fasttrackereillä musaa tahkonneet nörtinalut swappailivat diskettejä ja tapasivat demopartyissä, ja liian monet aikaansa nähden loistavat ja kunnianhimoiset tekeleet jäivät vain pienen kansan iloksi.

Purple Motion on – ainakin omalta kohdaltaan – päättänyt kokeilla trackerimusan kantavuutta kokopitkän verran. Esikoisen nimi on osuvasti Musicdisk, ja levyn kansikuvassa simppelisti violetti disketti. Musiikki on teknovoittoista, mutta selkeästi kohdeyleisölle suunnattua. Trackerille ominainen ositus kuuluu suurimmasta osasta kappaleita läpi, joskin soundit ovat täysin tätä päivää. Paikoin on suorastaan kutkuttavaa kuulla, miten yli kymmenen vuotta vanha taika on kääntynyt nykyaikaiseksi julkaisuksi.

Levyn kansilehdissä annetaan runsaasti kredittejä tietokonemusan tekijöille, muistetaan mm. Assembly-tapahtumaa, ja käydään mukavan tarkasti läpi levyn eri biisit. Lienee sanomattakin selvää, että myös tietokonepelien äänimaailma kuuluu musiikista läpi, hauskimpana esimerkkinä ehkä Planet Fuzz, jonka bassorummut ja virvelit on tehty Rolandin TR909:llä, mutta koko loppubiisi Gameboy Colorilla.

Musicdiskin materiaali on paikoin hieman epätasaista, ja kyseessä lienee pikemminkin kokoelma kuin pitkäsoitto. Osa levyn materiaalista on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten, ja tämän ajan rajoitukset kuuluvat musiikista. Tämä on tosin siinä mielessä hyvä asia, että levyä kuunnellessa pysyy musiikin alkuperä mielessä, ja hyväntuulinen harrastelijamaisuus pysyy pinnassa. Vaikka biisit ovat paikoin vilpittömän hyviä, en kuitenkaan uskalla suositella tätä kenelle tahansa, osa levyn arvosta tulee nimittäin väistämättä tracker-kulttuurin tuntemisesta. Levy on selkeästi tekijänsä kunnianosoitus omalle harrastukselleen.

Musicdisk on kunnianhimoinen ja kunnioitettava kokonaisuus musiikin ainutlaatuisen alakulttuurin parista. Vaikka osa biiseistä jää väistämättä melko pienen piirin nautittaviksi, antaa levyn paikoin hillittömät C64-soundit ja hyvä fiilis nautintoa myös ummikoille. Tässä on levy, jonka tekijää haluan vilpittömästi onnitella; uskon, että Musicdiskiin on laitettu enemmän rakkautta ja intohimoa kuin kymmeneen listoille nousevaan pop-renkutukseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-30
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.