A Perfect Circle – Emotive
Cover-levyt ovat järjestään arveluttavia tapauksia. Kokonaan lainakappaleista koostuvia albumeja ei millään tahtoisi mieltää oikeiksi levyiksi esittäjänsä diskografiassa. Rahastushierarkiassa ne ovat ehkä kokoelmalevyjä ja livelevyjä hyväksyttävämpiä, mutta ajatus siitä, että yhtye olisi voinut käyttää resurssinsa uuden materiaalin tekemiseen, harmittaa jo ennen kuin itse levy on ilmestynyt. A Perfect Circlen Emotive on kuitenkin poikkeuksellinen cover-levy.
Sanoisin, että tyypillisiä cover-levyjä on kahta lajia: albumillinen jo asemansa vakiinnuttaneen suurartistin tulkintoja lempikappaleistaan, mikä kiinnostanee ihmisiä lähinnä artistin statuksen takia tai kokoelma minkä tahansa artistin tai bändin keikkasuosikeiksi muodostuneita lainoja & b-puolilla esiintyneitä covereita. Jälkimmäinen saattaa useasti olla jonkinlainen lyhyempi bonuslevy tai levytyssopimusteknillinen ”välilevy”. Emotive ei kuulu kumpaankaan kategoriaan. Se on teemalevy, jossa itse kappalevalinnat ovat sanoma itsessään. Tulkinnat on tehty tarkoituksenmukaisesti tiettyjä piirteitä painottaen, eikä tämä tarkoita vain kappaleiden asettamista täydelliseen ympyrämuottiin. Maynard James Keenanin äänestä ei pääse mihinkään, mutta kyseessä ei ole Rage Against the Machinen Renegadesin tapaan levy, joka ei tyylillisesti poikkea pätkääkään yhtyeen muusta tuotannossa. Tämä on ehdottomasti A Perfect Circlen kokeellisin tuotos.
Emotiven symboliikka ei voisi olla selkeämpää. Levynkannen kolkossa maisemakuvassa rapistuneen rauhanmerkin taustalla liekehtivät pilvenpiirtäjät. Tämän näkymän ääniraidaksi pääasiassa Keenan ja Billy Howerdel ovat sovittaneet uudelleen kymmenen tunnettua ja vähemmän tunnettua protestilaulua. 70-lukulaisen hippioptimismin anthem Imagine (John Lennon) on A Perfect Circlen käsittelyssä kieroutunut surumieliseksi synkistelyksi ja 80-luvun alun kapinarallit Gimmie Gimmie Gimmie (Black Flag) ja Let’s Have a War (Fear) ovat taantuneet ultrakyyniseksi gootti-industrialiksi.
Emotiven poliittissävyinen sarkasmi kohdistuu ihmisten passiivisuuteen. Tämä sanoma kiteytyy parhaiten levyn parhaimpiin tulkintoihin lukeutuvassa Freedom of Choicen (Devo) lopussa: Freedom of Choice is what you got/Freedom from choice is what you want. Koko levyä leimaa välinpitämättömyyden, uneliaisuuden tuntu. Kapinahenki on Valium-kuurilla ja itsenäistä ajattelua hämärtää eskapistinen humala. Uusi kappale Passive tukee nimellisesti levyn teemaa, mutta on musiikillisesti aika heikko esitys. Paremmin toimii industrial-henkinen Counting Bodies Like Sheep to the Rhythm of the War Drums, joka on myös osittain Pet-kappaleen rekonstruktio/uudelleenmiksaus.
Sovituspolitiikka rakentuu, muttei rajoitu, yksinkertaisen ironiselle duurista molliksi -periaatteelle. A Perfect Circle on käyttänyt paljon mielikuvitusta tulkinnoissaan. Alkuperäisiä lauluja arvostavien mielestä yhtye on varmasti antanut itselleen vähän liiankin vapaat kädet. Kappaleet ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi onnistuneita. Leijuvimmat versioinnit, kuten When the Levee Breaks (Led Zeppelin/trad.) ja Peace, Love and Understanding (Elvis Costello) ovat paikoin tylsiä, mutta ne saavuttavat hyvin levylle olennaisen etäisen unisuuden tunteen.
Emotive on palkitseva cover-levy, jos siihen malttaa perehtyä. Levyllä on taipumus kuulostaa kylmän vieraannuttavalta, mikä ei ole kaikkein nautinnollista, jos vain haluaa kuulla hyvää musiikkia. Tämän ristiriidan kanssa saa luvan elää, jos levyn hankkii. Mitä tulee oikea levy/välilevy –ongelmaan, sanoisin että kyseessä on ehdottomasti ”oikea” A Perfect Circle –albumi. Emotiven kaltaisen musiikillisen kannanoton ei olisi voinut tehdä pelkästään omaa materiaalia käyttäen.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-03
Arvostelija : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.