Age Of Silence – Acceleration

Acceleration on raivostuttava levy. Mediassa Norjan uusimmaksi superbändiksi luonnehditun kokoonpanon debyytti on hämmentävä matka progressiivisen, avantgardistisen ja eeppisen musiikin maailmaan, jossa soittajia yhdistävä metallimusiikki näyttelee ajoittain yllättävän pientä roolia. Levyn teemaksi valittu nykyajan työelämän raadollisuus ei ole aivan tavallisimpia laulunaiheita. Ei tule heti mieleen toista yhtyettä, joka olisi saanut aikaan kappaleen väärän asiakkaan saamasta kauppalaskusta ja vihaisesta valituspuhelusta.

Norjalaisten toimistometalli on hämärä sekoitus jokseenkin taustalla pysyttelevää metallista riffittelyä, pianoa, vanhaa tietokonepelimusiikkia muistuttavia syntikkapimputuksia sekä päällimmäisenä mieleen jäävää Lazare-herran laulua. Erästä yksittäistä murinatapausta lukuun ottamatta levyn kaikki vokaalit suoritetaan puhtaina, mikä varmasti jakaa kansan Age of Silencea rakastavaan ja vihaavaan osaan. Lazaren ääni tavoittaa taitavasti korkeimmatkin äänialat, mutta lähinnä Dreamspacen aikaista Timo Tolkkia muistuttava jollotus kapuaa ajoittain niin ärsyttäviin sfääreihin, että levy tekee oikeasti mieli repiä soittimesta ja heittää ikkunasta. Ulosanti on pahimmillaan äärimmäisen steriiliä ja kliinistä, mutta parhaimmillaan sen käytön rohkeutta huomaa jopa ihailevansa.

Kappalerakenteiden kanssa ollaan pitkälle samoilla vesillä; jatkuvasta tyylilajin vaihtelusta saa lukuisia raivokohtauksia, mutta sitten puun takaa iskevä Rhapsody-mallinen syntikkasooloilu vakuuttaa taas siitä, että bändi on positiivisella ja luovalla tavalla hullu. Rytminvaihdoksista ja orkesterin tahdissa pysymisestä pitää huolen puolet vuonomaan bändeistä kolunnut rumpukeisari Jan-Axel Blomberg.

Näinkin progressiiviseksi levyksi Acceleration on epätavallisen helposti lähestyttävä, sillä suuri osa melankolisista melodioista on perversseistä kappalerakenteista huolimatta helposti omaksuttavaa luokkaa. Lazaren ääni ja ärsyttävä tyyli kasata eriskummallisia melodioita peräkkäin estävät kuulijaa todella kiintymästä levyyn, mutta ajoittaisille onnistumisille ja bändin omaleimaisuudelle on pakko nostaa hattua. Suuren rasituskertoimen vuoksi levylle ei kuitenkaan uskalla povata pitkää kuunteluikää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-21
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.