Lapko – The Arms

Ensikosketukseni kyseiseen orkesteriin juontaa juurensa viime kevääseen, jolloin näin bändin sattumalta soittamassa eräässä yleisötapahtumassa. Harvoin tuntemattomalta bändiltä näkee niin hienoa keikkaa. Harjavallasta Helsinkiin joutuneen Lapkon elinkaari on jo kahdeksan vuoden mittainen. Materiaali on livenä ja levyllä omaperäistä, tyylitajuista, ja kilpailukykyistä.

Esikoisalbumin tunnelmallinen maisema on ahdistunut ja harmaa kuin marraskuinen syväsatama. Musiikki on lohdutonta ja kokonaisvaltaista angstia levyn alusta loppuun eikä paremmasta huomisesta ole tietoakaan. Tyylillisesti Lapko operoi metallin kanssa flirttailevan angstirockin katkerassa sfäärissä. Rokkaavinta tavaraa edustaa hienosti rullaava Stacy. Kill, Fuck, Die pysäyttää hartaalla tunnelmallaan. Levy on selkeä kokonaisuus eikä täytebiisejä tai kokonaisuutta rikkovia okaita ole eksynyt sekaan. Future Plansin vähintään omaperäinen komppi pistää miettimään onko sessiossa sattunut jotain epätoivottua.

Jos Placebon Brian Molko ei olisi niin tunnistettavaääninen veijari, olisi Lapkon Maljalla varmasti paljon helpompaa – sen verran samankuuloista herrojen ulosanti on. Hento ja tukahtunut ääni saa paikka paikoin valtavasti voimaa ja uhoa omasta ahdistuneisuudestaan. Suurin heikkoustekijä The Armsilla on sen metallilta kalisevat soundit. Rummut kolisevat liikaa ja kitarat ovat menettäneet matkan varrella hieman liikaa keskialueen taajuuksia. Liiasta innovatiivisuudesta ei tällä osa-alueella myöskään voi puhua, tuotannollisesti mennään alusta loppuun lähes samoilla säädöillä. Erikoismaininta menee musikaaliselle ja eläväiselle rumpalille, jonka soitto pitää musiikin silloin liikkeessä kun muutoin ollaan paikoillaan.

The Arms on vahva debyytti bändiltä, josta jokin aika sitten suuri yleisö ei tiennyt vielä mitään. The Arms on kuitenkin vielä nähdäkseni vähän kalpea kuva siitä mikä on Lapkon todellinen potentiaali. Sen valtava tunteellinen taakka ei purkaudu vielä täysin johtuen erilaisista toisistaan riippumattomista elementeistä. Lapko on bändinä harvinaisen kovatasoinen ja sen aika on tuleva aivan varmasti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-02
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.