Khali – Khali

Entisestä ja nykyisestä Time Machine -jäsenistöstä muodostuva Khali julkaisi eponyymin debyyttipitkäsoittonsa neljä vuotta sitten. Levy olisi kiltisti jäänyt unohduksiin pienen Lucreatia Recordsin keskitasoisena julkaisuna, ellei melodiseen metalliin pakkomielteisesti suhtautuva Limb Music olisi jostakin syystä päättänyt julkaista tekelettä uudelleen. Juuri Time Machine -yhteydet lienevät varteenotettava syy levy-yhtiön kepposelle.

Khali sekoittaa musiikissaan 80-lukulaista perusheviä, hieman progea sekä nykyaikaista voimametallia, vaikka nopeusmittaria ei uskalletakaan päästää suurille lukemille kertaakaan koko 50-minuuttisen levyn aikana. Tämä ei tietenkään haittaisi, jos yhtyeellä olisi tarjota tyylikkäitä hidastempoisia sävellyksiä, mutta sama pidättely ja arastelu ovat valitettavasti olleet läsnä myös sävellys- ja äänitysvaiheissa. Yhtye ei saa paria poikkeusta lukuun ottamatta aikaan minkäänlaisia tunteita herättäviä melodioita. Päinvastoin sävellysten tunnelmaa tunnutaan välillä pitävän tietoisesti flegmaattisena, ja musiikin hitaus korostaa negatiivisessa mielessä sen kuuntelun tuskaisuutta. Progressiivisuus näyttäytyy lähinnä liian pitkiksi kappaleiksi venytettyinä yksinkertaisina sävellysideoina ja irrallisina väliosina.

Kun yhtyeen soitto kuulostaa jokseenkin persoonattomalta, jää laulajalle suuri tontti täytettäväksi. Folco Orlandinin äänijänteet venyvät kyllä sujuvasti ylärekisteriin asti, ja englannin ääntämyskin on päihittää helposti italialaisten suista yleensä kuullut suoritukset, ellei paria yksittäistä lapsusta lasketa. Ennen pitkää äänen honottavuus ja musiikkiin kieltämättä sopiva valittava sävy alkavat kuitenkin rasittaa korvaa. Mies saa välillä yhtyeensä kuulostamaan Falconerin huomattavasti kevyemmältä ja aneemisemmalta pikkuveljeltä.

Sanoituspuolella on tapahtunut yksi totaalinen rimanalitus, joka ansaitsee tulla mainituksi. Maailman muuttumista ja sosiaalisia ongelmia tavanomaisin sanankääntein käsittelevät tekstit voi muuten ohittaa olankohautuksella, mutta päättynyttä ihmissuhdetta ja nettipornon vaaroja käsittelevää Cyberpleasure-raitaa työstettäessä tyylitaju on ottanut niin valtavan loikan takavasemmalle, että Korkeasaaren paviaanitkin punastuisivat. Yhtyeen harvinaisen nolostuttava näkemys ja lapsellinen kielenkäyttö herättävät enemmän puistattavaa myötähäpeää kuin mikään muu kappale pitkään aikaan:

All I see is an empty bed / She wasn’t here, she spent the night with someone else

Why didn’t I care about the writings on the wall / Why didn’t I listen what my friends kept telling me

My computer’s running and soon I’ll be on the net / Don’t need no girl, don’t need no love / when salvation’s on the web

I’m on the line, I get connected / and my credit card fullfills my needs

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-13
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.