Katla – Tuskin Lokakuussa Sataa

Toinen tykkää äidistä ja kolmas tyttärestä. Minä tykkään Katlasta. Laulajan tyylissä on viitteitä itse Hynysen suuntaan, mutta CMX-herra Yrjänän vaikutteet ovat esillä kaikista selvimmin. Melankolia on keskeinen teema ja sitä povaa jo katatonistinen kansitaidekin.Säröiset kitarat rouhivat mukavasti vaipumatta mokomaankin niskateollisuus-syndroomaan.

Tuskin lokakuussa sataa -ep enteilee viisivuotiaan bändin uutta Raatoharmonia-albumia. Katla ei riko mitään erikoisia tavattomuusrajoja eikä kuitenkaan ole häiritsevän perinteinenkään valmiiden ideoiden kierrättäjä. Bändin vahvuus on siinä, että toisistaan poikkeavatkin kappaleet tulevat sieltä raatoisesta, vahvasta minäkäsityksestä – jokaisessa sävellyksessä on jotain erityistä.

Katlan edeltävää materiaalia on moitittu pinnallisuudesta ja jopa Pauli Hanhiniemi -äänikloonista, mutta nyt kaikki moiset puheet joutavat huitun tuuttiin. Pojat on löytäneet sisäisen katlaisuutensa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-17
Arvostelija : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.