Treeball – The Strawberry Blonde School Of Class

Tätä tuottaja Nick Trianin bändin esikoislevyä on kehuttu paljon musiikkilehdistössä. Osittain tuo kehu on ollut hyvin ansaittua, ja osittain se on käynyt jotenkin vieraanvaraisuuden osoituksesta. Suomalainen varovaisuus on tällä kertaa kääntynyt yhtyeen eduksi.

Ehkä osoitan ymmärtämättömyyttä, tai olen väärä henkilö sanomaan, sillä tällainen musiikki on aina tuottanut minulle ongelmia. Nimetyt vaikutteet Felt, The Go-Betweens eivät sano minulle mitään, toisaalta Auteursia on tullut kuunneltua enemmänkin. Välillä Treeballin musiikissa on myös aistittavissa slacker-genren vaikutusta, mutta onneksi ei sentään Pavementiksi asti. Joka tapauksessa, olivat vaikuttajaryhmät mitä tahansa, tämän sektorin tyylilajeissa vähäeleisyys, hiomattomuus, karuus ja karheus ovat selvästikin valttia. Sekä valitettavasti myös ankeus, väsyneisyys ja retromainen kantri- tai bluesrock, jossa on jo tuhanteen kertaan kolutut laulumelodiat ja kitararämpytykset. Joskus on sellainen tunne että tämäntyylinen kevyempi indie/alternativerock on sitä, että tehdään tarkoituksella kaikesta ponnetonta ja vaatimatonta, ja sitten välinpitämättömyys ajaa jonkin kulahtaneen punk-asenteen asiaa. Ja se ikään kuin riittää musiikilliseksi ansioksi.

Parhaimmillaan näissä ympyröissä onnistutaan kuitenkin omaperäisellä tavalla välittää tunteita ja ajatuksia, sekä samalla luomaan vastustamattoman hyräiltävää musiikkia ilman että se kuulostaa mitenkään kuluneelta tai feikiltä. Ja vaikka se ei aina sävellyksellisesti olisikaan niin omintakeista, voi siinä silti olla tyyliä. Ja sitä Treeballilla on rutkasti.

Treeballin rockiin on sekoitettu vanhoja kunnon pop-melodioita tai vice versa, niin että on vaikeaa sanoa kumpaa se on, rockia vai poppia. Listakamaa se ei ainakaan ole, siitä pitävät huolen jo mainitut indie-elementit. Virkistävän monivivahteinen tämä levy joka tapauksessa on. TSBSOC:lta löytyy sekä hohhoijaa –osastoa, että suorastaan loistavia esityksiä. Albumi starttaa jälkimmäiseen kastiin kuuluvalla Hey Punk!:illa joka on kokonaisuuteen nähden levyn monimutkaisin ja vaikein kappale, mutta mikä kappale! Siinä kaikki jotenkin natsaa kohdalleen, alun rokkaavuudesta lopun leijuviin fiilistelyihin. Tämän jälkeen liikutaankin paljon seesteisimmissä pop-tunnelmissa, joista If you wanna jump better let go ja Friday Night edustavat tarttuvampaa osastoa. Nuokkuvampaa meininkiä tarjoillaan Despicable-kappaleessa ja Don’t want to meet esittelee hieman kiinnostavamman Treeballin.

Bändi koostuu Trianin tuottamien yhtyeiden soittajista (Come Inside, Mummypowder), sekä sooloartistinakin tunnetusta Astridista. Ville Alajuuman (tätä nykyä jo ex-jäsen) soittamat koskettimet sävyttävät hienosti perinteistä kitarailmaisua. Janne Powderin rumpujensoitto ei pääse pehmeän tuotannon takia oikeuksiinsa levyllä; livenähän mies paukuttelee oikein kunnolla. Sen verran energisyyttä on välittynyt levylle, että reippaammat kappaleet myös kuulostavat reippailta. Soundit ovat muuten kyllä kohdallaan. Triani on selvästi hakenut levylle sellaista vanhahtavaa lo-fi tuotantoa, joka ei ole liian sliipattua, mutta on silti selkeä.

Mikä todella tekee Treeballista tyylikkään on Nickin ja Astridin yhteis- ja vuorolaulu. Siinä kaksi aivan erilaista ääntä muodostavat onnistuneen musiikillisen parivaljakon joka on kuin luotu tulkitseman parisuhdetekstejä.

Tämä antaa aivan erikoislaatuisen luonteen Trianin hyvin kirjoitettuihin, mutta aiheiltaan varsin tyypillisiin teksteihin. ”If fucking you was bad for me /then fucking me was bad for you” -saa ihan omanlaista syvyyttä kun sen laulaa kaksi eri ihmistä.

Ehkä koska olen hieman outsiderin asemassa tämänlaisen musiikin suhteen on minun vaikea vilpittömästi nauttia tästä levystä. Lyhyinä annoksina TSBSOC on mainiota kuunneltavaa, mutta huomaan automaattisesti liittäväni siihen sellaisia adjektiivejä jota muuten koetan välttää: mukava, ihan ok, mukiinmenevä, jees jne. Sanoisin kuitenkin että tämä yhtye pystyy parempaan, ja luulen että tulevaisuus tuo tullessaan parempia biisejä ja parempia levyjä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2002-10-23
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.