Darkwell – Metatron

Itävaltalaisen Darkwellin uutukainen Metatron on goottimetallia parhaimmillaan. Levyn tunnelmat vaihtelevat rankasta mätöstä aina huikeisiin sfääreihin yltäviin leijailuihin. Melko konemainen soundimaailma ja tiheään vaihtuvat kompit saavat ajatukset lentämään tuulien teitä. Myös levyn miksaus on harvinaisen onnistunut, sillä vahvat kitara- ja syntikkasoundit on jätetty ikään kuin sumuisen verhon taa luomaan aavemaista tunnelmaa. Näin myös uuden laulajan Stephanie Luzien ääni pääsee oikeuksiinsa. Se taipuu moneen suuntaan ja vaikkei aivan tarjaturusmaisiin korkeuksiin ylläkään, on kaikessa persoonallisuudessaan Darkwellin suola. Tunnelmiltaan bändi tuo etäisesti mieleen Gatheringin, mutta mistään kopiosta ei ole kysymys.

Syntikalla ja suhisevilla efekteillä maustettu Fate Prisoner avaa komeasti levyn. Konemaista peruskomppia takovat rummut yltyvät välillä tuplabasarien jyskytykseen. Tarttuvat melodiat ja Luzien vivahteikas ääni pitävät huolen, ettei kuulija pääse tylsistymään. Seuraavana tuleva Strange on edeltäjäänsä rauhallisempi. Rankka kitarariffi yhdistettynä kuuluviin syntikoihin ja päällekkäisiin lauluraitoihin luo aavemaista ja kauhuleffoille tyypillistä tunnelmaa. Crown of Thornissa Luzie esittelee todellisia kykyjään ja lallattelee miltei oopperalaulajien korkeuksilla. Syntikkasoundien variaatioita käytetään taidokkaasti hyväksi, sillä välillä biisien seassa kuuluu niin selviä urkuja kuin itämaisia kuvioitakin. Kaikkein leffamaisin on The Machine, jonka aikana liidellään todella korkealla. Levy on miellyttävää kuunneltavaa aina tarttuvaan päätösraitaan Last Glanceen saakka.

Metatron on hyvin rakennettu kokonaisuus, joka ei kyllästytä missään vaiheessa. Suuria hyppyjä tunnelmien äärilaidasta toiseen on jopa biisien sisällä, mikä luo niihin mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Biisit ovat monitasoisia ja soitto ammattitaitoista. Rauhallisia pianokohtia seuraa tiukkaa riffittelyä ja keuhkojen revittelyä asteikon päästä päähän, kuten Far Cryssa. Vaikka kokonaisuus on tarkkaan harkittu, on pariin biisiin ängetty liikaakin kaikenlaista suhinaa ja naksutusta, ja soundeista tulee tunkkaisia. Myös Luzien ylitarkka lausuminen käy välillä korvaan, vaikka onkin tärkeä osa bändin tyyliä ja tavallaan kuuluu teatraaliseen metalliin. Pientä ärsytystä aiheuttaa niin ikään se, että lauluraitoja on toisinaan liimailtu liikaakin päälleikkäin. Tällöin on vaikeuksia erottaa, millä korkeudella ääni on todellisuudessa. Näistä pikku seikoista huolimatta Metatron on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paketti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-03
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.