Exilia – Unleashed

Italialainen Exilia tuli osalle Rammsteinin yleisöä tutuksi marraskuisella lämmittelykeikallaan. Debyyttialbumillaan Exilia on tehnyt viestiään tunnetuksi ainakin sellaisille ihmisille, jotka tykkäävät näistä kolmesta yhtyeestä: Velcra, Korn ja ennen kaikkea Guano Apes. Eniten juuri viimeksi mainittu, eikä vähiten sen vuoksi, että laulaja Mashan ääni ja laulutyyli muistuttaa erehdyttävän paljon Sandra Nasicia. Albumilla on mukana myös todella paljon guanomaisia melodioita ja kertosäkeitä. Kornin tuo mieleen muutamat kitarariffit, jotka ovat kuin suoraan Kornin kakkosalbmilta Life Is Peachy.

Itse en juurikaan siitä välitä, ettei polkypyörää tai muutakaan kulkuneuvoa ole uudelleen keksitty, vaan on tyydytty lainaamaan naapurin kulkuneuvoa ja ajelemaan sillä niin pitkälle kuin renkaissa ilmaa riittää. Omaperäisyyttä voi kenties haeskella tikkujensa kanssa kukin yhtyeen kotimaan suunnasta. Ei ole mitenkään yleistä, että tämän tyylin edustaja tulee Italiasta. Siinä mielessä en yhtään ihmettele sitä, että monessa paikassa ja mediassa on yhtyeestä puhuttu saksalaisena. Sen verran hämääviä elementtejä on mukana, aina tuotantoa ja levy-yhtiötä myöten.

Levyn tähän astiset sinkkubiisit Coincidence ja Stop Playing God ovat levyn kaksi ensimmäistä biisiä ja antavat aika kattavan kuvan albumin materiaalista. Ensin mainittu on hyvinkin velcramainen kappale, johon olisin toivonut hitusen lisää raskautta. Näin olisi varmaankin käynyt mikäli asialla olisivat olleet Jessi ja O.D.. Rakkaudesta ja sattumasta siirrytäänkin sitten leikkimään Jumalaa. Stop Playing God, joka alkaa hyvin kornmaisella kitaralla ja vaihtaa sitten kertsin aikana sujuvasti guanomaiseen meininkiin. Tämä biisi saattaa hyvinkin olla George W. Bushin inspiroima, ainakin mitä tulee sanoituksiin. Siitä saa jokainen tehdä omat johopäätöksensä, mikäli sellaiseen nyt ylipäätään on aihetta?

Albumin rokkivetoiseen peruslinjaukseen omat välipalansa tuovat kolme biisiä, joista kaksi edustaa slovariosastoa. Mr. Man ja I Guess You Know, joista jälkimmäisellä on vieraana In Extremon vokalisti Micha. Kolmas hieman peruslinjauksesta poikkeavamppi biisi on Shout Louder, joka muistuttaa hollantilaisen Anoukin nopeimpia ralleja.

Levyn punaisena lankana on siis nuo edellä mainitut yhtyeet, tai ainakin kaksi isompaa niistä. Mikäli kevyempi Korn ja raskaampi Guano Apes kiinnostaa, niin voin lämpimästi suositella levyä. Tai ainakin nuo kaksi singleä kannattaa kuunnella. Laulaja Mashan ääni on astetta, ellei jopa pariakin miehekkäämpi kuin virkasisarensa Sandran. Aika hyvään saumaan Exilia iskee, sillä, Guano Apes päätti vetäytyä telakalle. Joten Euroopassa on nyt aika iso aukko paikattavana tämän tyylisen rokin saralla. Ellei sitten Jessi ja pojat ehdi ensin?

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-07
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.