Godsplague – Evilution

Helsinkiläinen raskaan rockin sanansaattaja Godsplague on viimein saanut pihalle debyyttialbuminsa. Kyseessä on ollut ilmeisen odotettu tuotos, koska levyä on kuuleman mukaan liikkunut jakelijalta sen verran tiuhaan tahtiin, että uusintapainosta tarvittiin kahden päivän kuluttua julkaisusta.

Godsplaguessa on kyse siis raskaasta rockista, jossa autojen renkaat käryävät, viski virtaa ja äijät ovat karuja. Täällä ei meikkailla, vaan homma on suoraviivaista ja yksinkertaista. Tosin Godsplaguen kohdalla soittopuoleen tulee väkisinkin mutkia, kun bändissä on mukana Euge Valovirta, jonka kitarointia ainakin keikkayleisö tuntuu ihailevan – ellei jopa jumaloivan. Euge pääseekin Chicken-biisissä esittelemään osaamistaan. Perusote bändille on kallellaan hyvinkin paljon Zakk Wylden Black Label Societyyn.

Evilutionilta lohkaistu single Road Song nosti entisestään odotuksiani levyä kohtaan, mutta täytyy myöntää, ettei levy niitä loppujen lopuksi aivan täytä. Evilution on kyllä tiukkaa rockia ensimmäisestä tahdista viimeiseen. Yksittäisten biisien sisällä bändi on onnistunut saamaan useimmiten melko hyvin hommat hanskaan. Paikoitellen tulee kuitenkin sellainen olo, että aivan kaikkea ei ole pantu peliin, matkaan on lähdetty hieman liian heppoisin eväin eikä biisiä ole jaksettu viilata aivan loppuun asti. Esimerkiksi L.O.P.R.E. jää junnaamaan liikaa paikalleen.

Positiivisena puolena levyssä on se, että bändi on uskaltanut lähteä monipuolistamaan soundiaan. Pelkkää jynkkää ei ole tarjolla, vaan bändi groovaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta tässä muutoksessa on jotain pudonnut kyydistä. Kun turpaan ei taota enää koko ajan, niin silittelyjen pitäisi olla pehmeämpiä. Nyt homma jää hieman puolitiehen. Erikseen pitää kuitenkin mainita levyn ”pakollinen hidas” eli Burning Down, joka on levyn ehdotonta eliittiä. Biisi katkaisee akustisuudellaan levyn juuri hyvässä kohtaa, ja muutenkin sen sävellyksessä ja sovituksessa palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Toisin sanoen bändi hallitsee myös tämä silittelyn parhaimmillaan loistavasti.

Kokonaisuutena levystä jää käteen muutama erittäin hyvä stoner-ralli, yksi loistava akustinen veto sekä mielenkiintoinen tulevaisuuden näkymä, jos bändi pystyy toteuttamaan ajatuksensa, jossa Motörhead yhdistyy countryyn. Tämä hillbillymättö voisi olla jo jotain, ja Chicken-raita on jonkinlaista esimakua tästä mielikuvasta. Tällä levyllä kaikki ei vielä loksahda kohdalleen, mutta viitteitä tulevasta loistosta on jo näkyvissä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-27
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.