Ruoko – Takaisin Alkuun

Jo useamman vuoden kasassa ollut Ruoko on melkoinen musiikkityylien sulatusuuni. Bändin vajaa puolituntinen läpyskä Takaisin alkuun tarjoaa vaikeasti nieltävää materiaalia, jossa kuljetaan useita ääripäitä hipoen. Levyn kahdeksaan biisiin on nimittäin saatu ängettyä niin mollivoittoista synkistelyä, kevyttä kitarapoppia, rockabilly-meininkiä kuin bluesiakin. Mieleen tulevat vuoroin J. Karjalainen, Kauko Röyhkä ja Viikate.

Levy käynnistyy raskasta kitarointia tarjoavalla Pimeään-veisulla, joka on albumin parasta antia. Hitaasti etenevä biisi on sanoituksiaan myöten synkkää. Mutta jo kakkosbiisi Suunnitelma vie ajatukset aivan toisiin sfääreihin, kun stereoista pukkaa yllättäen letkeää poppia. Simppelin kitarakuvion toistuessa jatkuvasti ja laulunkin puuroutuessa alkaa tylsyys väistämättä iskeä. Ja kun tästä on toivuttu, päästään todelliseen tuutulauluun Sun äänes vaan. Tässä kappaleessa laulaja Panu Paunosen persoonallisen karhea ääni tosin pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä levyn loppupuolella hypellään rockabillyn, akustisen bluesin, svengaavaan tanssikaman ja iskelmän välillä. Kaikki nämäkin biisit on toteutettu perinteisellä rock-kaavalla ilman suurempia kikkailuja. Huh-huh, äärimmäisen sekavaa meininkiä, josta ei löydy kunnon tarttumapintaa. Erittäin suotavaa olisi keskittyä vain yhteen tyyliin, jota voisi jatkossa jalostaa eteenpäin. Parhaalta maistui levyn synkkä alku, mutta myös polvet notkumaan saanut Täysikuu edustaa Ruo’on kehityskelpoisinta linjaa. Lauluäänen persoonallisuus ja moneen tyyliin taipuva kitarointi ansaitsevat kiitosta, vaikka kokonaisuus ei pahemmin lämmitäkään.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-11
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.