Tomahawk – Tomahawk

Mike Patton on kummallinen mies. Miksikö? Siksi, että Faith no moren jälkeen ko. mieheltä ei ole tullut mitään selväjärkiseltä kuulostavaa musiikkia. Vai kuulostaako Mr. Bungle tai Fantomas NRJ FM -tason musiikilta? “Britney Spears live. Lämppärinä Mr. Bungle”… Ei kuulosta hyvältä, mutta tämä levy kuulostaa.

Tomahawk on siis eräs Mike Pattonin & co. tekemistä sivuprojekteista. Niitähän on lukuisia, mutta tämä on kyllä erittäin paljon mainitsemisen arvoinen. Verrattuna esim. uuteen Fantomasiin, joka sisältää elokuvien tunnareita. Soitettuna tietenkin ihan päin helvettiä. No mutta se siitä.

Tomahawk yhdistää soitannassaan koneita, efektejä ja Pattonin sielukasta laulantaa/äänitaiteilua. Monessa kohtaa levyä voisi luulla kuuntelevansa Faith no morea, mutta paluu maanpinnalle ei ole niin raaka kuin Mr. Bunglen kanssa, jolla silläkin on hetkensä. Tomahawkin levyltä ei voi kyllä nostaa yhtään hittibiisiä tai heikkoa hetkeä. Kaikki on sitä samaa, tasapaksua (positiivisessa mielessä, tietenkin) hardrock/industrialia.

Tyyli on sekalaista. Välillä mennään lujaa, välillä fiilistellään. Hankala sanoa, mihin tilanteisiin levy sopii. Parhaiten varmaan levyä kuvaa se, kun kerrotaan, että kyseessä on Pattonin särmikäs laulanta säestettynä NORMAALILLA bändillä. Pojat soittavat ja Patton laulaa. That’s it.

Hieman tiukkuutta tähän olisi pitänyt saada, mutta onhan tämä hyvä. Varmasti kaikki Faith no more/Mike Patton -fanit saavat tästä tyydytyksensä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2002-02-04
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.