Macaque – Macaque

Varsin tuore tapaus tämä Macaque – bändi on perustettu vasta viime vuonna. Jäsenillä on tosin soittokokemusta mm. Joanna’s Diarysta, joten sulava musisointi ei tule yllätyksenä. Ja siellä ne faithnomoret ja helmetit kuuluvat taustalla, aivan kuten vaikutelistassa mainitaan. ”Oma maailma luodaan” kertoo bändi kuitenkin ylpeänä.

Tartutaanpa tarkemmin tähän tuttuun saatekirjeiden kliseeseen. Onkohan tuo lause jonkunlainen perusfraasi, joka täytyy nytkin ihan periaatteesta sanoa, vaikka sitä omaa maailmaa ei musiikissa ole kuin yhden konerumpubreikin verran kakkosbiisi Whateverissä? Vai onko kyseessä niin suuri ylpeys omasta materiaalista, että musiikin suhteen alkaa olemaan sekä kuuro että sokea? Tiedä häntä. Macaquen myöhäisgrunge on joka tapauksessa jo kriljoonaan kertaan nähty, koettu, pureskeltu ja nielty.

Mutta pois antipatia, kyllähän kunnon asennerockille löytyy aina kysyntää. Menestyviä räminäryhmiä näkyy klubeilla vaikka millä mitalla. Biisintekotaidon täytyy kyllä olla kivenkova, jotta bändi erottuisi massasta, ja niin terävä ei Macaquen sävellyskynä vielä ole. Demon materiaali ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. 130 tosin rullaa hyvin, mutta osoittautuu nimensä mukaisesti puolentoista minuutin rykäykseksi. Harmi.

Kyllä näillä kundeilla on varmasti tarjottavaa Stone Temple Pilotsin ja muiden samantyylisten bändien ystäville. Jos siis tunnet genren itsellesi läheiseksi, niin voit huoletta nostaa arvosanaa numerolla. Itse diggailin matalalta murisevasta bassosta ja joistain suurieleisistä kitarastemmoista, mutta muuten tämä demo hukkuu auttamatta perustoimivan, mutta kasvottoman rockin valtamereen.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-07
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.