De La Soul – The Grind Date

De La Soul on yksi harvoista hiphop-akteista, joita voin varauksetta diggailla. Ja lainkaan kainostelematta. Pitkän linjan bändi on tehnyt aina kunnioitettavan pesäeron rikoksilla ja prostituoiduilla mässäilevään valtavirtahoppiin, ja voittanut monen genreen tutustumattoman suosion puolelleen oikeamielisellä mentaliteetillaan. Kun yhtye on aina nauttinut myös oman musiikillisen kenttänsä vankkumatonta kunnioitusta, lähestyy bändiä väkisinkin hattu kourassaan.

Nämä kolme lievästi ylipainoista herraa Yhdysvaltain itärannikolta ovat tarjoilleet valtavirran hyväntuulisinta hiphoppia jo liki kahden vuosikymmenen verran. De La Soulin debyyttilevy 3 Feet High And Rising on koko genren kantavimpia klassikoita, mutta yhtyeen uraan on mahtunut myös melkoista kuraa. 90-luvun puolenvälin tekeleet unohtuivat kovin nopeasti, ja bändi vietti muutaman vuoden hiljaiseloa muiden hankkeiden parissa. 2000-luvun alussa bändi palasi kainalossaan tuore levy, joka aloitti kolmeosaisen Art Official Intelligence -levysarjan. De La Soulin edellinen studioalbumi, AOI –sarjan kakkoskiekko Bionix olikin sitten kevyesti parasta, mitä yhtye on debyyttinsä jälkeen onnistunut tekemään. Sarjan kolmoslevy, josta kaavailtiin puhdasta DJ-lättyä, hyllytettiin levy-yhtiösotkujen vuoksi. Niinpä yhtye kirjoittikin jälleen uuden, itsenäisen albumin. Kaivakaa siis kukkapaidat, varsilenkkarit, peilipallot ja älyämpärit komeroistanne! Juhlaan on nimittäin aihetta tällaisen levyn sattuessa kohdalle.

New Yorkin veteraanit ovat haalineet mittavan kastin vierailijoita utukaiselleen. The Grind Datella kuullaan Public Enemy -hörhöä Flavor Flavia, MF Doomia, Commonia ja tuotantopuolella lukuisia muita, painoarvoisimpana mainittakoon Madlib. Viimeistä piirua myöten tyylikkään tuotantojäljen pohjustamana seremoniamestarit Posdnuous, Mase ja Trugoy puhuvat asioista, joita he näkevät ympärillään päivittäisessä elämässään. Eli aivan niin kuin De La Soul on aina tehnyt, mutta sillä poikkeuksella, että sitten 80-luvun lopun eivät bändin julkaisuilla ole tuotanto ja sanottava paiskanneet kättä näin saumattomasti.

Hiteimpiä De La Soul –biisejä koskaan olevan Shopping Bagsin ohella Commonin feattaama Days Of Our Lives on levyn timanteinta antia. Biisissä De La Soulin maailmankuvan arkinen puoli kiteytyy liki täydellisesti, kuten seuraava rivi kuvastaa: These days, I travel the Maze like Frank Beverly / To the East, lookin for pieces of a better me / Responsibility of my man’s felony fell on me / Celebrity status, make ’em think I got celery / Hell and I do sometimes, still the sunshine ain’t even all day / The life of a baller, ain’t even all play / I stack ’em, so the chips fall where they must / I ain’t far from a Benz, or dude on the bus / Even when I don’t have enough, still in God I trust.

Vaikka De La Soulin hemmot eivät aiemmin olisikaan tulleet tutuiksi, on tämän erittäin hienon levyn myötä tilaisuus ottaa selvää siitä, miksi näitä miehiä kutsutaan legendoiksi. Hipoo aivan terävimmän huipun tuntumaa eli vielä kuvitteellinen pisteenpuolikas päälle. Par excellence.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-19
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.