Various – Fahrenheit 9/11

Michael Moore on kiistelty kaveri. Kaljamahoineen ja lippalakkeineen lähinnä aivotoiminnan puolesta estyneeltä punaniskalta näyttävää ohjaajaa on sekä ylistetty päteväksi maailmanparantajaksi että syytetty hurskastelevasta populismista. Mooren tuorein dokumentti Fahrenheit 9/11 on ollut maailmanlaajuinen menestys, ja mies on jälleen saanut paistatella egoineen median parrasvaloissa. Riippumatta siitä, kannattaako Moore todellisuudessa kumpaakaan presidenttiehdokasta, hän on elokuvansa ansiosta saanut naureskella koko matkan pankkiin.

Fahrenheit 9/11:n soundtrack on julkaistu valtavan Warner-korporaation markkinointikoneiston kautta. Levyä hypistellessä käy kieltämättä mielessä, voivatko Mooren ainakin periaatteessa suuryhtiöitä vastustava politiikka ja elokuvamusiikin täysihintaisena kauppaaminen todella kulkea ristiriidattomasti käsi kädessä.

Itse kokoelma koostuu pääosin hajanaisten esittäjien yksittäisistä teoksista, mutta luonnollisesti mukana on myös Jeff Gibbsin itse elokuvaa varten säveltämää taustamusiikkia. Teatterissa Bush Waits -raidan melankolinen pianonkilkuttelu ja perinteisempää elokuvasäveltaidetta edustavan All They Askin jousisovitukset tukivat taitavasti kerrontaa, mutta levyltä kuultuna kappaleet ovat sangen mitäänsanomattomia ja niillä on lähinnä kuriositeettiarvoa. Elokuvan väliin jättäneille ne eivät tarjoa sitäkään.

Viiden vuosikymmenen ajalta mukaan haalitut varsinaiset musiikkiesitykset tarjoavat onneksi muistettavampia hetkiä. Jethro Tullin häiriintynyt proge-eepos Aqualung jää iloisesti päähän soimaan, samoin R.E.M.-orkesterin pirteä pop-sävellys Shiny Happy People, jonka erinomaisesti sovitetuista lauluraidoista muidenkin genrejen edustajien soisi ottavan hieman mallia. Bloodhound Gang hölmöilee muinaisen Fire Water Burn -hittinsä voimin, ja Elmer Bernsteinin 44 vuotta vanha Seitsemän rohkeaa miestä -tunnari peilaa hilpeästi western-kitschin kulta-aikaa, jolloin intiaanit olivat lähtökohtaisesti pahoja ja sankarit ratsastivat auringonlaskuun naisten jäädessä verannalle itkemään. Mukaan on livahtanut myös hieman balttiväriä, sillä orkesterinjohtaja Paavo Järvi esittää Viron kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa eteerisen kauniisti kelluvan Cantuksen brittisäveltäjä Benjamin Brittenin muistoksi. Levyn kruunuksi nousee Neil Youngin soundeiltaan ja melodioiltaan täydellisyyttä hipova kitararock-anthem Rockin’ in the Free World.

Kokoelman musiikillisen annin arvoa on vaikea kiistää kappalevalikoiman hajanaisuudesta huolimatta, mutta sen julkaisu ei yleisesti ottaen ole mikään vuoden kulttuuriteko. Parhaat kappaleet ovat hankittavissa muitakin reittejä pitkin, ja elokuvaa varten tehdyt sävellykset olisi hyvin voitu jättää valkokankaalle. Dokumentin katsastaneille soundtrack on tapa muistella nähtyä – muiden korvissa se jää sekavaksi kimpuksi eritasoisia kappaleita.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-25
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.