Dream Theater – Live At Budokan

Triplalive? Kieltämättä hieman yllättäen löydän kädestäni Dream Theaterin ilmestymäisillään olevan Live At Budokanin. Julkaisulle on ahdettu 18 kipaletta harvinaisen asiallisilla live-soundeilla. Basari jytisee sopivasti; eikä vaan lätise, koskettimetkin kuuluvat, eikä laulu ole pahasti ali- tai ylimiksattu. Hyvähyvä. Puitteet ja raamit ovat siis kunnossa. Entä vapisevatko maalareiden kädet?

Tavallista livevetoaan nasaalimpi, heppoisempi ja lattea vokalisointi vaivaa jopa levyn bändikuvissakin tympääntyneen näköistä LaBrietä. Eritoten This Dying Soulin vaatima verbaalivikkelyys jää ilkeästi puolitiehen. Petruccilla on kaikista nopeimmissa juoksutuksissa vaikeuksia ehtiä saada kaikkia nuotteja kunnolla ilmoille. Myönnettäköön tosin, että leijonan osa niistä on varsin pahoja. Toisaalta taas, miksi venyttää kumilenkkiä livenäkin jos kerran on tiedossa että se voi napsahtaa katkipoikki? Metaforalle uskollisena tuo Hollow Yearsin mauton akustinen räpellysalku mieleen lähinnä kumilenkillä saalistavan sorsan.

Yhteiset kakkosvokaalit patteriston takana heiluvan Portnoyn kera ovat taasen hyvinkin piristäviä. Miken perusbiittikin kulkee tällä keikalla hieman notkeammin kuin tavallista, ja ne standardi-käännötkin taittuvat melko mukavasti. Muutoin kivojen New Millenniumin ja War Inside My Headin alut, tosin lipeävät hieman käsistä.

Rudessin performanssi loistaa taasen kerran kiiltävää esimerkkiä muille nuottien suurkuluttajille. Soolot varsinkin ovat kovasti vakuuttavia, joskin myös tyylitajua venytellään äärimmilleen. Synasoundeista puolet ovat ihmeelliset hyviä, mutta osa myös ihmeellisen huonoja – kuten tavallista. Kosketinkioskista löytyy kuitenkin mukavasti uudistunutta valikoimaa studiolevyihin nähden. Tiukasti bassottelevan Myungin kuviot erottuivat mainiosti äänikuvassa, eikä hänenkään suorituksistaan juuri moitteen sijaa löydä.

Kappalevalinnoissa on Train Of Thought settilistassa turhankin hyvin edustettuna, vaikkakin jokaiselta pumpun tuotokselta kuullaan ainakin yksi riffi. Osin sivuprojekti Liquid Tension Experimentin puoleltakin lainaileva Instrumedley – juurikin missä bändin koko tuotanto potpurityyliin pikaisesti läpivalaistaan – on paikoitellen melkoisen hätäisesti yhteen parsitun kuuloinen. Esiintyypä siinä vielä näitä kuuluisia tyylipuhtaita tyylivirheitäkin, mm. pelleilevän sirkushymnin muodossa. Jonkun Awaken vanhoista suosikeistani olisin varsin mieluusti kuullut kokonaisenakin.

Kyllä tämä levy ajaa asiansa vähintäänkin muusikoille markkinoitavana “Löydä (ainakin) 5 virhettä”-tehtävänä. Määrä ei tälläkään kertaa korvaa laatua, ja uskoisinkin levy toimineen paremmin “vain” tupla-CD:nä – kappalevalintoja rankemmalla kädellä karsittuna. Mutta kun kerran livelevyissä on jo valinnanvaraa, voi tätä kiekkoa suositella niille uniteatterin ystäville, jotka arvostavat Portnoyta yli LaJuuston, äänenlaatua yli fiiliksen, sekä ovat erityisen mieltyneitä yhtyeen viimeisimpään studiolevyyn. Saattaisi joka tapauksessa olla kannattavaa hankkia tämä ennemminkin DVD:llä, sillä osittaisen aistideprivaation hengessä saattaisi osa laulujen epävireisestä penseydestä ujahtaa miellyttävästi ohi korvien.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-02
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.