Puk – Kadonnut Manner

Kadonnut Manner -levyn saatekirjeessä kerrotaan yhtyeen hioneen uusinta albumiaan melkein neljä vuotta ja bändi myöntää jonkinasteisen suuruudenhulluuden iskeneen levyä tehdessä. Tämä lisäsi saman tien levyn kiinnostavuutta minun silmissäni, sillä on aina jännittävää kuunnella tuotosta, jonka tekemisessä tietää hikeä ja sydänverta vuodatetun.

Minkälaiseksi osoittautuu tämä Pukin oma Iisakin kirkko? Hyvin surulliseksi ja kauniiksi levyksi. Vaikka kokonaisuus koostuukin varsin monentyylisistä biiseistä, on yleistunnelma yhtä alakuloinen ja harmaa kuin levyn kansikuva aavoine merimaisemineen. Tunne ja inspiraatio ovat musiikissa vahvasti läsnä. Esimerkiksi utuinen Halajava ja ahdistunut Kanarialintu saavat aikaan kylmiä väreitä selkäpiissä. Myös taannoin singlearvostelussa haukkumani Kesän Viimeinen Perhonen avautuu paremmin nyt, kun se on luonteva osa suurempaa kokonaisuutta. Levyn ykköshetkiin se ei kuitenkaan kuulu ja yleensäkään Puk ei puhtaimmilla voimapopeillaan onnistu säväyttämään samalla tavalla kuin vaikkapa riipaisevalla Rakkauden Nälällä.

Suurin mielipiteenjakaja bändin soundissa lienee laulaja-kitaristi Jussi Ojajärvi. Toisaalta hänen laulunsa antaa aidon ja vilpittömän vaikutelman, mutta toisaalta taas sen sointi on usein pakotettu ja kireä. Toisin sanoen se, mitä laulutaidossa uupuu korvataan intensiivisellä tulkinnalla. Yhtyeen musiikkiin hänen tyylinsä joka tapauksessa istuu.

Pukilla tuntuu olevan paljon annettavaa kaikille haikeaan alakuloon viehtyneille. Jälleen on yksi uusi hyvä levy syntynyt maailmaan. Suosittelen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-12-08
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.