FlyLow – Good Vibrations

Lyhyestä iästään huolimatta USA:ssa ja Sziget-festareilla keikkaillut helsinkiläisorkesteri sai hommaan kunnolla potkua, kun Lontoossa pääkallopaikkaansa pitävä Maybe Management kirjasi pojat muonavahvuuteensa. ”The Beach Boys meets Foo Fighters”-punchlineä käyttävä orkesteri näyttää kyntensä neljän biisin Good Vibrations -EP:llä.

Ensimmäiseksi käyntiin pärähtävä nimikkobiisi on hauskaa, rentoa ja poppista rockia, josta olisi tarkoitus tulla hyvät värinät. Laulaja kuulostaa paikoin sopivalla tavalla Kyyria-aikojen Ville Tuomelta. Soundit ovat ”ihan kiva”-tasoa, mutta maailmanluokkaa ne eivät missään tapauksessa ole. Kitarasoundi on persoonallinen, mutta harrastelijamaisen kuuloinen. Everytime We Kiss onkin sitten jo suuremman tasona pettymys: HIMin ja Negativen hengessä kiskottu muka-traaginen vedätys laskee kyllä EP:n käyrää huomattavasti. Yllätyksetön ja pliisu esitys on kuin eri bändin ohjelmistosta. While My Guitar Gently Weeps saa varmasti enemmän raiskaussyytteitä kuin kehuja, mutta neutraali kuuntelija luultavasti tulee pitämään tästäkin versiosta, sillä sävellys on ajaton. Just a Story on kiva akustinen biisi, jossa melodioita on mietitty kunnolla ja lauluharmoniat toimivat.

Jos EP:n perustella pitäisi ruveta sanomaan mitä on bändi nimeltä Flylow, olisi se äärimmäisen vaikeaa. Kokonaisuus on varsin hajanainen ja tuntuu, että bändin motiivina on ollut vain erilaisten puoliensa esittely. Jos näistä pitäisi valita mitä linjaa bändin kannattaa jatkaa, olisi se ehdottomasti Good Vibrations -biisin puolihuolimaton rokkaaminen. Minä vetäisin kiireesti henkselit rakkausmetalliin päin kallellaan olevan materiaaliin päälle.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-30
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.