G.U. Medicine – G.U. Medicine

Ainakin saarivaltakunnassa hienoisen kohinan nostattanut G.U Medicine heittää samaan keitokseen aineksia post-hardcoresta, punkista, rock´n´rollista sekä enemmän kuin hieman stonerista. Yhteen musiikilliseen kenttään bändiä ei voi sulkea kuin korkeintaan hetkittäin, vaikka kitaristilaulaja Leen ääni assosioi musiikin useasti riffirockiin. Hänen tulkintansa muistuttaa nimittäin kovasti Kyuss-mylvijää John Garciaa sekä kotoista Janitor Muurista, kahta kivijalkarokin eliittiääntä. Kauas meno ei tipahda myöskään Glenn Danzigin tuotoksista niin laulun kuin biisienkään puolesta. Kuvitelkaa vaikka Chuck Berrya veivaava, rokkaavampi Helmet länsinaapurin Entombedin suojeluksessa, niin lopputulos voi alkaa hahmottua.

Yhtye on hyvä esimerkki siitä, kuinka metallinen ja rokkaava musiikki voi elää tiukasti nykyhetkessä ammentaen silti kolmenkin vuosikymmenen takaisilta pioneereilta. Baby, cut me some slack! -henkisine iskulauseineen bändi soundaa myös autenttisen likaiselta, oikealla tavalla perinteiseltä ja ilkeältä rockbändiltä. Levyn hienointa antia oleva Reward kolisee ja groovaa pirullisen kummasti, ja kaikki levyn kipaleet lanaavat alleen kuin Königstiger -tankki. Viimeistään uljaan kaoottinen päätösbiisi Find an Ending repii tärykalvot halki, ja olo on kuin Torniosta Tampereelle rekan perässä hinatulla. Raging Speedhornin mieleen tuova tuplavokalisointi ryydittää kakofonista mättöä, jolle ei meinaa löytyä loppua.

Jokainen albumin biiseistä käynnistyy samanlaisella vastustamattomalla energialatauksella, joka runnoo biisin läpi pysäyttämättömän riffittelyn kannattelemana. Tällainen höyryveturijyräys on omiaan laukaisemaan melkoiset adrenaliinitulvat, mutta on myös ongelma pitempikestoisen kuuntelun kannalta. Onneksi orkesteri ymmärtää opettaa niin biisinsä kuin albuminsa riittävän lyhyeen. Kymmenen pohjimmiltaan samasta puusta veistettyä rallia eivät ole koskaan löytäneet maaliaan näin tehokkaasti.

G.U Medicinea kuunnellessa ei lopulta pane merkille yhtään seikkaa, joka pidättelisi antamasta levylle täyttä riviä pisteitä. Bändi on karkea, rujo, epäystävällinen, rankka ja energinen, ja niin kunnon metelirokin tuleekin olla. Hyvällä meiningillä varustettua musiikkia vaarallisiin ohituksiin, kädenvääntöön, moshaamiseen ja hyviin bileisiin.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-09
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.