Angra – Temple Of Shadows

Jalkapallomahti Brasilia on profiloitunut Sepulturan ja vähemmän tunnettujen grind-aktien ansiosta ennen muuta äärilaidan metallituottajaksi, mutta maasta löytyy myös pitkän linjan melodisia yhtyeitä. Stratovariuksen menestys Etelä-Amerikassa 90-luvun lopussa paransi osaltaan paikallisten kokoonpanojen tunnettavuutta suuremman yleisön keskuudessa. Muutama vuosi sitten miehistönsä osalta kahtia jakautunut Angra on omassa genressään maanosan vahvimpia brändejä, eikä viides sen nimellä julkaistu täyspitkä ainakaan huononna yhtyeen sijoitusta.

Temple of Shadowsilla luotetaan lievästi perinteisiä powersävellyksiä progressiivisemmin rönsyileviin kappalerakenteisiin sekä taustavoimana käytetyn sinfoniaorkesterin pettämättömään vetovoimaan. Äänenkäytöltään imatralaisikoni Heikki Pöyhiää ja Michael Kiskeä muistuttava keulakuva Edu Falaschi ei juuri häviä edeltäjälleen Andre Matosille kiekumisen täyteläisyydessä tai skaalassa, eikä englannin ääntämyskään häiritse paria yksittäistä lapsusta lukuun ottamatta. Ainoiksi alkuperäisjäseniksi jääneet kitaristit riffittelevät moitteetta eivätkä arkaile päästää näppejään valloilleen, kun soolon mentävä hetki koittaa.

Toisin kuin pohjoisen mutrusuiset virkaveljensä, sademetsän reunamilla asustavat angralaiset rakentavat sävellyksensä häpeilemättömän duurivoittoisista melodianpätkistä. Wishing Wellin kaltaisissa balladeissa siirappisuus lyö hieman yli, mutta muutoin ominaisuus antaa yhtyeelle juuri sen verran omaa ilmettä, että nimi ja sointi jäävät mieleen. Mahtipontisella introlla ja nopealla Spread Your Firella kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti käynnistyvä levy tarjoaa monipuolisen tunnin keskitasoa laadukkaampaa melodista paahtoa, jonka vetovoima säilyy yllättävän pitkään alkuinnostuksen päätyttyäkin. Pääosin keskitempoisten raitojen järjestys levyllä on suunniteltu huolellisesti, mutta sellaista voimaa ei taida ollakaan, joka saisi kuuntelemaan koko paketin alusta loppuun haukottelematta. Ainakin parin kappaleen verran brassit olisivat saaneet rajoittaa luomisvimmaansa. Lisäksi yhtye voisi ammentaa maansa rikkaasta kansanperinteestä huomattavasti enemmän kuin nyt.

Liiasta pituudestaan huolimatta Temple of Shadows on onnistunut penetraatio kovan kilpailun täyttämille melodisen metallin markkinoille, eikä edes Kai Hansenin vierailu mikrofonin takana onnistu vähentämään pisteitä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-02
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.