Old Man Gloom – Christmas

Tässä on sitä jotakin. Cave In-, Isis– ja Converge-heppuja outoilemassa vuoroin ambienthuminan, vuoroin metallisen hardcoresludgen parissa. Old Man Gloomia ei väkivaltaa tekemättä voi sijoittaa mihinkään tiettyyn lokeroon, mutta se assosioituu ehkä löyhästi Neurosis-sektorin kokeellisimpiin metalliyhtyeisiin. Erotuksena aikalaisiinsa ja lajitovereihinsa tämä yhtye tekee oikeasti haastavaa musiikkia, eikä alan standardeiksi muodostuneita eeppisiä alavirevyöryjä.

Yleistäen voisi sanoa, että Old Man Gloomin ominaistyyli perustuu humisevien äänimaisemien ja raivokkaan hardcoremöykän kontrastoimiseen. Musiikki ei kuitenkaan roiku vain tämän yhden pinnallisen oivalluksen varassa. Ambientkohdat ovat hyvää ambientia, mättö-osiot ovat hyvää mättöä, ja toimisivat myös vastaikkainasettelun ulkopuolella. Vaikka Christmas eteneekin eräänlaisen tukahdus-räjähdys-tukahdus-räjähdys –rytmin ehdoilla, sekoittuvat musiikilliset ääripäät orgaanisen luonnollisella tavalla toisiinsa. Missään vaiheessa ei tule mieleen että Old Man Gloomin ilmaisu olisi mustavalkoista. Äänimaailma avautuu valtavan monivivahteisena ja rikkaana. Yhtye heittää sekaan niin akustisen folkahtavia kitaroita, haitareita ja eteeristä laulua kuin puhesämplejä ja elektroniikkaakin.

Kolmen vuoden ajan erinäisissä sessioissa nauhoitettu Christmas on Old Man Gloomin viides, ja ehein levy. Se on lajissaan aidosti kokeellinen tuotos, joka onnistuu tarjoamaan jotain omaperäistä ja mielenkiintoista, sortumatta päämäärättömään harhailuun tai teennäisyyteen. Albumin selkärangan muodostava metallipurkaus/ambienthumina –vuorottelu voi aluksi tuntua hieman turhauttavalta. Ennen kuin sopivaan rytmiin tuudittautuu voi jonkinlaista lohdutusta etsiä keskivaiheen The Volcano –rymistelystä. Tämä kappale miellyttänee takuuvarmasti kaikkia Isis/Cult of Luna –koulukunnan kuuntelijoita. Toinen kardinaaliesitys on levyn päättävä Christmas Eve pts.1-3, joka sekoittelee kaikkia levyllä kuultuja elementtejä eräänlaiseksi ritualistiseksi tunnelmateokseksi. Christmas on poikkeuksellisen vaikuttava kokonaisuus, ja sellaisena se tulisi nimen omaan kuunnella.

On selvää, että Old Man Gloom on jäsenilleen eräänlainen leikkikenttä, jossa he voivat vapaasti kokeilla epämääräisimpiäkin juttuja ja haistattaa pitkät pääyhtyeitään ohjaaville musiikilliselle konventioille. Oletettavasti tähän projektiin ei liity julkaisupaineita tai livevalmiuden huomioonottamista, joten musiikki on varmasti saanut kypsyä rauhassa. Silti, viisikon ilmaisussa on myös spontaania hiomattomuutta, mikä johtunee ptkälti rennosta asennoitumisesta. Yhtyehän ikään kuin tiedostaa ”korkealentoiset” pyrkimyksensä, ja irvailee niiden kustannuksella. Siksi Old Man Gloom on keksinyt itselleen kummallisen kehystarinan, jonka mukaan se on jonkilainen apinoiden ja ihmisten välisiä suhteita tutkiva instituutti. Vaikka bändi ei ota itseään kauhean tosissaan on sen tekemä musiikki erinomaisen laadukasta. Niin sanotuista superyhtye – tyylisistä kokoonpanoista OMG on ehdottomasti parhaimmasta päästä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-15
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.