Iommi (with Glenn Hughes) – The 1996 Dep Sessions

Tony Iommi oli niellyt tynnyreittäin iloliemiä ja tykittänyt suoniinsa kilokaupalla kaikkea mahdollista kiellettyä jo silloin, kun suurin osa Noise.fi:n lukijoista oli olemassa vain pilkkeenä isän silmäkulmassa. Villin rockelämän ohella italianamerikkalainen ehti onneksi myös repiä kitarastaan hurjan määrän edelleen relevantteja kappaleita, jotka ovat suoraan tai välillisesti toimineet suunnannäyttäjinä käytännössä kaikille nykyisin raskasta rockia veivaaville kokoonpanoille. Mies on musisoinut aika tiiviisti Black Sabbathin nimen alla, mutta välillä aikaa on riittänyt muillekin projekteille, kuten tämä alun perin syksyllä 1996 äänitetty sessio todistaa.

Studioon raahattiin Deep Purplessa 70-luvulla briljeerannut ja jo Iommin ensimmäisellä “soololevyllä” esiintynyt laulava basisti Glenn Hughes sekä taannoin pedofiiliksi ja raiskaajaksi paljastunut entinen Priest-rumpali Dave Holland. Koskettimien ääreen haalittiin Sabbath-mies Geoff Nicholls ja maailman jokaisessa rockbändissä soittanut Don Airey. Kahdeksaa taltioitua raitaa ei kuitenkaan koskaan miksattu kunnolla, eikä suuri yleisö tiennyt niiden olemassaolosta, ennen kuin eräs Iommin tekemisiin tavallista innokkaammin suhtautunut fani korjasi nauhan laittomasti omiin kokoelmiinsa.

Nettiin päätyneet huonolaatuiset kappaleet eivät Iommin korvaa miellyttäneet, joten hän päätti toimittaa markkinoille laadukkaamman version kahdeksan vuoden takaisista sessioista. Rumpuraidat äänitettiin uusiksi, koko tuotos miksattiin modernilla laitteistolla ja se toimitettiin Anttiloiden hyllyille keskellä sateista syksyä. Sabbathia ja muita aikalaisia fanittavien veteraanien silmiin ilmestyi odottamatta uusi kiinnostava myyntiartikkeli.

Tulee väkisinkin mieleen, että materiaalin julkaisematta jättämiseen on aikoinaan ollut jokin syy. Näin tavallaan onkin, vaikka huonoista kappaleista ei missään tapauksessa olekaan kyse. Syksyn 1996 sessiot tarjoavat 40 minuuttia suhteellisen helposti kuunneltavaa kevyempää Sabbathia ja perinteistä hard rockia yhdistelevää soitantaa, jossa pääpaino on luonnollisesti Iommin tunnistettavalla riffittelyllä. Kuusikielinen runttaa ajoittain tuomiopäivää enteilevästi, kuten Sabbathissa on totuttu kuulemaan, mutta kevyempiä aineksia ja tuiki tavallista rockräimettäkin on mukana huomattavan paljon.

Eipä sooloprojektin kanssa olisikaan kovin mielekästä säveltää hiilikopioita pääbändinsä teoksista. Hughesin kuulas ääni tuo mukaan bluesimpia ja välillä popahtaviakin sävyjä, mikä ei ole ollenkaan paha asia. Levyn parasta antia ovat juuri rauhallisemmat ja tunnelmaltaan haikeat From Another World sekä erinomaisella kertosäkeellä varustettu Don’t Drag the River. Jälkimmäisen tyylitajuinen rakenne ja upeasti rauhoittuva loppu korostavat Iommin kykyjä ylläpitää sävellyksen tunnelmaa alusta loppuun. Nopea I’m Not the Same Man yllättää pahanpäiväisesti hitaan ja keskitempoisen materiaalin keskellä.

Heikkoja lenkkejä ei ole mukaan livahtanut, mutta valitettavasti valtaosa materiaalista on perusvarmaa käyttömusiikkia, joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Sabbathin koko tuotantoa hyllyssään säilyttäville Iommin tuotoksen hankinta on itsestään selvää; muiden kannattaa paria vahvempaa raitaa lukuun ottamatta suhtautua levyyn lähinnä kuriositeettina. Tuskin kukaan odottikaan, että Iommi olisi jättänyt varsinaisia klassikoita studion lattialle lojumaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-08
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.