Music, The – Welcome To The North

Lupaavasta indierocknousukkaasta on kuoriutunut varteenotettava poppiperhonen. Leedsiläiskvartetin toinen levy on soinniltaan, jos mahdollista, vieläkin suurempi kuin parin vuoden takainen debyytti. Welcome to the Northia nimettäessä The Music on varmastikin visioinut jylhiä vuonoja ja avaria vuoristomaisemia. Muuten yhtye on vahvasti kiinni oman saarivaltakuntansa populaarikulttuurissa, oli sitten kyse Hawkwindin avaruusprogen kautta omaksutuista itämaisista vaikutteista tai perinteisemmistä brittipopsävyistä. Debyyttiä hallinnut 70-lukulainen Zeppelin-disco on sekin mukana, mutta tällä kertaa ei unohduta yhtä herkästi nostalgiseen fiilistelyyn vaan kappaleita selkeyttävien sovitusratkaisujen eteen on nähty vaivaa.

Welcome to the North kiskoo menevänä rock-levynä oitis mukaansa. Se sopiikin niihin kotibileiden pulmatilanteisiin, joissa rokkariporukkaan ja tanssitaudista kärsivään discoväkeen jakautunut juhlaväki käy valtataistelua stereoiden hallinnasta. Syvempään tutustumiseen musiikki ei aivan hetimiten anna aihetta, joten pintaa joutuu oma-aloitteisesti raaputtamaan useampienkin soittokertojen verran. Pikkuhiljaa kaiken suurellisen loiston ja pinnallisen liitämisen alta paljastuu inhimillisen lämmin, hieman alakuloinenkin levy. Robert Harveyn lauluääni ei ole niin eteerisen etäisen oloinen kuin debyytillä, mikä tuo lisää sielua kappaleisiin.

The Music eksyy välillä aikuisrockahtavan autoilumusiikin pariin, kuten äärimmäisen turhassa Into the Nightissa, ja välillä nelikko kuulostaa pöhötautia potevalta U2:lta. Jos nämä hairahdukset antaa anteeksi, voi rauhassa keskittyä albumin huippuhetkiin, jotka tuntuvat pakkautuneen lähinnä levyn alkupuoliskolle. Nimikkokappale on itämaisine vivahteineen mitä mainioin johdanto The Musicin tyyliin, flirttailevan poppailun ja kaihorockin risteytys Breakin’ on yhtyeen parhaimpia sävellyksiä koskaan ja Cessation puolestaan täydellinen menoraita.

Welcome to the North on sekä kokonaisuutena että yksittäisten kappaleiden tasolla edeltäjäänsä valmiimpi pakkaus. Jos jonkinlaista hc-fanikantaa on tässä ehtinyt muodostua, saattaa se kirota musiikin suoralinjaistumista, mutta hyvän, ajoittaiseen psykedeliaan taipuvaisen poprockin ystävillä ei tätä murhetta ole.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-21
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.