Venia – Genesis

Helsinkiläisyhtye Venian lähtökohdat poikkeavat hieman raskasta musiikkia veivaavien demobändien standardeista. Kirkasotsaisen kristityt sanoitukset paiskaavat kättä naislaulun ja lähinnä perinteisemmästä hevistä ammennettujen vaikutteiden kanssa, ja musiikki kuorrutetaan äärimmäisen tunkkaisilla treenikämppätason soundeilla. Ei ole ihme, että ensimmäinen Venian debyyttituotoksen herättämä reaktio on hämmennys.

Pari vuotta sitten netti-ilmoituksen avulla kasattu orkesteri on toiminut nykyisessä kokoonpanossaan vasta muutaman kuukauden. Musiikkityyliksi on valikoitunut pääosin 80-lukulainen perushevi, johon tosin suodatetaan varsin saumattomasti vaikutteita tuoreemmilta Spinefarm-koulukunnan akteilta sekä ajoittain raskaammaltakin osastolta. Kitaratyöskentely on kaikin puolin taidokasta ja sävellykset pullollaan yksinkertaisia, mutta tyylitajulla luotuja koukkuja. Vastaavaa suoraviivaista riffien ja Maiden-tyylisten leadien yhdistelyä kuulee nykyisin turhan harvoin. Parhaita hetkiä edustavat Taivaassa-voimaballadin kertosäe ja rautaneitsyestä muistuttava nopea väliosa sekä nimikappaleen vahva rifittely, joka tuo mieleen venäläislegenda Arian.

Heikompia tekijöitä demolla ovat turhan yksinkertaiset sanoitukset sekä pieni ujostelu laulupuolella. Riippumatta siitä, mitä mieltä itse ideologiasta on, Ei mun tarvitse pelätä mitään / sillä tiedän, että Herra on kanssani -tyyliset säkeet lipsahtavat paatoksen puolelle. Aihetta olisi mahdollista käsitellä myös tyylikkäitä kielikuvia käyttäen. Veronica Fagerlund laulaa pätevästi ja pysyy nuotissa, mutta ääni on turhan arka. Jos kerran Taivaassa, siellä on juhla loputon / sitä ihanuutta ei ihmisjärjellä voi käsittää, ihanuuden luulisi kuuluvan myös laulusuorituksessa, joka nyt jää turhan kliiniseksi ja tunteettomaksi. Kyse lienee kokemattomuudesta ja äänitysympäristöstä, sillä potentiaalia kuuluu kyllä olevan.

Demo on ilmeisesti nauhoitettu harrastelijapohjalta jossakin seurakunnan kellarissa, minkä seurauksena soundimaailma on harvinaisen suttuinen kaikilla osa-alueilla. Burzum-tyyliseen misantropiaan pörinä sopisi mainiosti, mutta tällainen vahvasti melodioihin perustuva materiaali vaatisi valovuosia kirkkaampaa kuuluvuutta. Toivottavasti seuraavaa tuotosta valmistellessa jokin alan päättävistä elimistä huomaa bändin potentiaalin taivaan valtakunnan rekrytointitarkoituksissa ja raottaa kirkon rahakirstua, jotta Venian sävellystaidosta saadaan nauttia sen vaatimalla arvokkuudella.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-13
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.