Nick Cave & The Bad Seeds – Abattoir Blues / The Lyre Of Orpheus

Nick Cave kumppaneineen on päättänyt tehdä kolmannentoista levytyksensä kunniaksi tupla-albumin. The Birthday Partyn omituisesta rockista myöhempien tuotosten hyytäviin balladeihin kulkenut lauluniekka on edelleen ehdottoman tunnistettavissa äänestään, mutta kauas on alkuaikojen vihaisesta materiaalista tultu.

Mediatiedotteiden mukaan julkaisu on jaettu kahteen osaan siten, että Abattoir Blues sisältää vauhdikkaampaa revittelyä Lyre of Orpheusin keskittyessä rauhallisempaan tunnelmointiin. Kummaltakin levyltä löytyy kuitenkin niin herkkiä suvantokohtia kuin menevää rymistelyä, ja kokonaisuus nivoutuu sulavasti yhteen.

Ensikuuntelulla Cave ja pahat siemenet yllättävät positiivisesti. Keskinkertaiseksi välityöksi jääneen Nocturaman puuduttavat pianoherkistelyt ovat suurimmaksi osaksi poissa, ja tilalla on tarttuvaa 70-luvun henkeä taustalauluilla ja mojovilla nostatuksilla, joissa koko orkesteri mäiskii instrumenttejaan antaumuksella. Hiding All Awayn uskonnolliseen hurmokseen kohoava loppu on sitä energistä Nick Cavea, jota suuri yleisö mieheltä odottaa. Yhtä lailla sormet napsumaan saa seuraavana vuorossa oleva Messiah Ward, jonka svengaava bassokuvio voisi mainiosti olla uran huippuhetkiä sisältävältä Let Love In -levyltä.

Kehitystä on tapahtunut edellisiin levyihin verrattuna runsaasti. Osa sävellyksistä tuo kokeellisuudessaan mieleen Tom Waitsin häiriintyneen paukkeen, mutta kumpaakin levyä leimaa edelleen sama viehättävä pikkukaupungin tunnelma, joka on ollut Caven tuotannossa kuultavissa jo pitkään. Mies on kuin vinoon rakennetun puukirkon hullu saarnamies, joka kuoronsa voimin johdattaa haltioitunutta seurakuntaa läpi pimeyden laakson.

Paluuta Murder Balladsin verisiin hetkiin Cave ei ole tehnyt eikä varmasti teekään. Herra on haastatteluissa todennut olevansa enää kiinnostunut lähinnä rakkauslauluista ja teologiasta, mikä näkyy kappaleissa ja teksteissä selvästi. Abattoir Blues ja Lyre of Orpheus nousevat kuitenkin muutaman edellisen levyn yläpuolelle tarttuvuutensa ja energisyytensä ansiosta. Parhaimmillaan mies ja piano -lähestymistapa onnistuu herralta erinomaisesti, mutta koko orkesterin päästessä näyttämään kyntensä on selvää, että The Bad Seeds on herkullinen kuorrutus yhden miehen kakun päällä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-13
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.