Levyarvostelut

Rammstein – Reise, Reise

Kymmenen vuotta sitten kukaan tuskin uskoi raskaan metallin ja saksalaista kuria tihkuvan imagon yhdistelmän lyövän itseään läpi ympäri maailmaa, mutta toisin kävi. Kolmannella levyllään musiikillisen harppauksen ottanut ja kärttyisimmänkin kriitikon suosion saavuttanut miesorkesteri on uraa vainonneista lopettamishuhuista huolimatta palannut rintamalle neljättä täyspitkäänsä kantaen.

Jos Mutter jakoi yksinkertaiseen runnomiseen ihastuneet fanit kahtia tarttuvilla kappaleillaan sekä sinfonisella loppusilauksellaan, tekee Reise, Reise uudistetulla tyylillään varmasti aivan saman. Herzeleidin ja Sehnsuchtin murjova runttaus on saanut rinnalleen yhä enemmän melodisia koukkuja, ja laulaja Till Lindemannin sanoituksista löytyy nykyään ironisen testosteronipullistelun lisäksi varsin omaperäistä ja kekseliästä tekstiä.

Myös soundipolitiikka on kokenut muutoksia. Yhtye itse on kuvaillut uutta levyään edeltäjiään orgaanisemmaksi, mistä esimerkkinä toimii akustisella tamppauksella etenevä ja yllättävän raskaan kuuloinen Los. Koneistetut rumpukompit ja industrial-leiman yhtyeelle luoneet nakutukset ja säksätykset loistavat tällä kertaa poissaolollaan, mutta niiden sijaan kosketinsoittaja Christian “Flake” Lorenz tujauttelee syntetisaattoristaan ujeltavia urkusooloja, jotka tuovat musiikkiin tuoreen säväyksen.

Ensimmäiseksi singleksi lohkaistu Mein Teil junnaa perinteisellä militaristirytmillä vähitellen tiensä kuulon perukoille ja on albumin tyypillisintä Rammsteinia. Seuraava single Amerika sen sijaan iskee hittipotentiaalillaan heti tajuntaan, mutta alkaa useamman kuuntelun jälkeen menettää tehoaan. Kumpikaan kappale ei kuvaa itse levyä täydellisesti, sillä väliin mahtuu runsaasti toisistaan poikkeavia sävellyksiä.

Parhaimpiin hetkiin kuuluvat naislaulua ja venäjän kieltä onnistuneesti hyödyntävä Moskau, perinteistä Lindemannia edustava Keine Lust sekä levyn päättävä komea Amour. Ainoat heikot lenkit ovat Dalai Lama ja Morgenstern, jotka eivät varsinaisesti ole huonoja, mutta tallautuvat parempiensa jalkoihin. Selvennettäköön, että Moskaulla ei vieraile koulutyttöimagollaan ratsastanut t.A.T.u., vaikka muutama laatumedia niin onkin jo ehtinyt julistaa.

Reise, Reisen suositteleminen vanhasta tyylistä pitäville on arpapeliä, mutta huonoksi sitä ei voi missään nimessä kutsua. Rammsteinin kollektiivisesta sävellyskynästä on jälleen lähtenyt taidokasta ja pirullisen tarttuvaa jälkeä, eikä minkäänlaisia hiipumisen merkkejä näy ilmassa. Tyyli on muuttunut alkuaikojen suoraviivaisesta poljennosta, mutta muutaman nuotin tahkoaminen marssikompin säestyksellä ehdittiinkin käyttää kahdella ensimmäisellä levyllä melko tehokkaasti loppuun.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-01
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Comments

One response to “Levyarvostelut”

  1. […] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.