Bizita Q – Amusia

Bizita Q ei todellakaan ole luokiteltavissa mihinkään “tyypilliseen” musiikkigenreen. Jos arvostelija saa ottaa oikeudet omiin käsiinsä, luonnehtisin tätä jollain jazz/proge/elektro/happo-termien yhdistelmällä, eli freshiä tämä matsku ainakin on. Jokainen voi itse kuunnella levyä ja päätellä onko se hyvä vai huono asia.

Levyn yhdeksän kappaletta ovat jotain ihan muuta, paikoin hauskojakin jippoja täältä löytyy. En tiedä mitä herrat Miika Toivanen ja Jyri Luukkonen tällä tavoittelevat, ei tätä missään nimessä huonoksi kuitenkaan voi väittää. Siitä en mene takuuseen ollaanko tässä liikenteessä ihan tosissaan vai ei, tai että onko näitä biisejä aivan jaffan voimalla purkiteltu.

Jokatapauksessa poikain jutut (siis musiikilliset, kyseessä on instrumentaalilätty) pistävät hymyilemään ja myös biisit itsessään on nimetty ihan hauskasti, kuten “Romantiikkaa ruusutarhassa”, tai “Pikku kristityn vaellus”. Häiriintynyttä tämä kyllä on, kuten saatekirjeessäkin mainitaan, mutta hallittua sellaista. Kontrolloitua kaaosta. Soundimaailma on hiukan tukkoinen, eli sen ilmavuuteen tulevaisuudessa voisi huomiota kiinnittää enemmän. Jotenki kuuskytlukulainen fiilis (niinkuin minä siitä jotain muka tietäisin) henkii päälle niin musan psykedeelisyydestä, kuin tyylitajuisista kansistakin. Jotenkin sekava jälkimaku tästä jää, kuitenkin.

Miellyttävää on kuulla kuitenkin runsasta soitinvalikoimaa, mm. torvia. Tuoreen kuuloista tämä todellakin on, ja se on aina hyvä asia. Vaikka se olisi ‘vähän’ oudompaakin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-04
Arvostelija : Risto Pajari

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.