Blind Stare – The Reborn Genius

Turkulaispataljoona Blind Stare herätti vuosi sitten hämmennystä Once a True Story -demolla. Teos esitteli soitto- ja sävellystaitoisenkin nuoren ryhmän, joka juuri lukiosta päässeen natiaisen lailla mietiskeli, miksi haluaisi tulla isona. Intoa riitti, mutta tyylisuuntaa ei oikein osattu päättää. Arvatenkin varsinaissuomalaiset ovat sisuuntuneet maksavan yleisön ristiriitaisista arvioista, ja peräti viidettä demoa on lähdetty puurtamaan entistä kiukkuisemmin. The Reborn Genius esittelee tiensä valinneen orkesterin ja säkillisen sen uusia temppuja.

Blind Staren nykysoundia voinee kuvailla melodiseksi ja ajoittain mahtipontikseksi melodeathiksi, jota varten puuhamiehet Esa Orjatsalo ja Kari Nieminen ovat taituroineet kirkkaan soundimaailman. Kuolonmetalliviitteitä on mukana edellisdemoa vähemmän, sillä vain Eino Tuomisen kurkkusyöpäinen rähinä ja muutama riffi voidaan laskea raskaiksi elementeiksi. Leadit ovat välillä silkkaa Bodomia, ja koneilla luodut sinfoniset maisemat tuoksuvat välillä vahvasti Nightwishiltä. Avausraita My Black Letterin konesäksätys ovat suoraan In Flamesin uutukaiselta, ja kitaristin puhdasta lauluääntäkin hyödynnetään. Musiikissa on siis uusia sävyjä vaikka muille jakaa, mutta onko nuori yhtye valmis hallitsemaan tällaista nopeasti megalomaaniseksi paisunutta instrumentti- ja idea-arsenaalia?

The Reborn Genius paljastaa nopeasti, että yhtye on tavoitellut liian suurta kakunpalaa liian nuorena. Kunnianhimoa on selvästi mukana, ja esimerkiksi sinfonisten osuuksien sovitusta on varmasti mietitty hartaasti, mutta niitä ei onnistuta liittämään musiikkiin johdonmukaisesti. Edellisdemolta mieleen jäänyt iskevyys on jäänyt irrallisten syntikkakuvioiden ja taitavien, mutta vailla tarttumapintaa leijailevien kitarasoolojen alle. Mukaan on myös lipsahtanut pahoja rimanalituksia, kuten muilta osin pätevän An Insane’s Diary Pt. II -raidan loppuun sijoitettu vakavaan äänensävyyn lausuttu monologi, jonka pitäisi ilmeisesti korostaa kappaleen synkkää tunnelmaa ja lopun lähestymistä. Puhe on kuitenkin sekä lausunnaltaan että sisällöltään niin nolostuttava, että partaveitsen sijaan punaiseksi värjäytyy kuulijan naama.

Blind Stare on edelleen lupaava kuusikko, mutta hurjimpia sävellysfantasioitaan kannattaisi ehkä toteuttaa vasta myöhemmin, jos niihin vaadittava osaaminen on kehittynyt vaadittavalle tasolle. Demobändiksi yhtyeen käytös tuntuu muutenkin olevan uran tätä vaihetta reilusti edellä, mikä ilmenee eeppisestä, nelisivuisesta saatekirjeestä. Suhtautuminen faneihin, sään vaikutus suomalaisten sävellystyyliin ja omien kappaleiden tarttuvuuden analysointi ovat toki tärkeitä asioita, mutta tuskin niistä kukaan levytyssopimuksista päättävä on kiinnostunut, etenkään jos englannin kielioppi ei ole hallussa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-08
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.