Ruotomieli – Koiruohobluesband

Oululainen Ruotomieli on ehtinyt työntämään lusikkansa jo monenlaiseen soppaan lähes kuusivuotisen uransa aikana. Liveakteistaan ja julkaisuistaan kiitosta saanut porukka on kuulemma jonkunlaisen kulttibändin asemassa eikä se tämän levyn perusteella ole mikään ihme. Kyseessä on nimittäin sen verran kova ryhmä, että ihmettelen, kun yhtyeestä ei ole sen enempää musiikkilehtien sivuilla kirjoiteltu.

Vaikutteista ei ainakaan ole hetkeäkään epäselvyyttä: Led Zeppelinit, The Whot ja King Crimsonit ovat musiikissa vahvasti läsnä. Erityisen selkeästi tämä kuuluu rumpali Nopsa-Toni Tombstonen soitossa. Hän takoo soittimiaan sellaisella vimmalla, että Keith Moon olisi oppipojastaan varmasti ylpeä. Bändin soundi muistuttaa retroudessaan The Flaming Sideburnsia, tosin suomeksi laulettuna ja erilaisella asenteella esitettynä.

Ja kylläpä yhtyeen soitto svengaakin. Ahkera keikkailu on näemmä tehnyt tehtävänsä. Soittimet pelaavat yhteen tarkasti ja menon villeydestä huolimatta musiikista muodostuu selkeä paketti. Parasta levyllä ovat kuitenkin monimuotoiset, toimivat ja selvästi rakkaudella rakennetut kappaleet. Niihin on saatu ujutettua ihailtavan paljon mielikuvituksellisia kikkoja ja odottamattomuuksia. Esimerkiksi kappaleen Jäinen Päivä Helvetin Revisited tyhjästä ilmestyvä, tummanpuhuva väliosa on sekä yllättävä että helkkarin komea.

Vaikeammin nieltävän Ruotomielestä tekee laulaja J. Aslak. Hänen vuorotellen honottava ja kärisevä äänensä on kuulijasta riippuen joko omaperäinen ja rujoudessaan mielenkiintoinen tai ihan vain ärsyttävä. Itse en laulutyylille täydellä sydämellä lämmennyt, vaikka myönnänkin, että se tuo musiikille omanlaistaan ilmettä.

Lisäksi moitittavaa löytyy sanoituksista, jotka ovat pahimmillaan väkisin riimiteltyä ja kieleltään kömpelöä tekstiä. Niissäkin tosin on hetkensä: Näänkö valon jos mä polvistun? / Näänkö valon jos kasvan, aikuistun? / Näänkö valon jos tavoistani mä luovun? / Ei, en usko niin on osuvasti muotoiltu. Huomautan vielä kuitenkin, että jos tällaisessa musiikissa joutuu tavaamaan suomenkielisiä sanoituksia kansilehtisestä saadakseen niistä kunnolla tolkkua, niin jossain on vikaa.

Loppujen lopuksi Koiruohobluesband on omintakeinen kokonaisuus, joka luultavasti jakaa mielipiteitä. Minuun yhtye teki vaikutuksen. Sellaisella taidolla ja pelisilmällä bändi musiikkiaan veivaa, että en ihmettelisi ollenkaan, jos Ruotomieli nousisi uutukaisensa myötä musiikkimaailmassa pykälän verran raskaampaan sarjaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-04
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.