Endstand – Burning Bridges

Valtakunnan ehdottomin ja timanttisin hardcorepartio Endstand ei sitten millään suostu tuottamaan pettymystä, tai edes keskinkertaista julkaisua. Bändi on luonut jälleen hieman nahkaansa ja ottanut askeleen synkeämpiä ja raskaampia tunnelmia kohti. Onnittelut orkesterille oikeasta ratkaisusta. Burning Bridges on kovin, hallituin ja periksiantamattomin bändin julkaisuista.

Burning Bridgesin ensimmäiset kuuntelukerrat ottavat sielun päälle. Raskaaksi ja hitaaksi tulehtunut metallinen äänivirta vaatii totuttelemista, mutta vähitellen melodiat ja koukut erottuvat messevän vallin seasta, ja kuuntelu alkaa tuntua palkitsevalta. Usein kokonaismeininki tuo mieleen länsinaapurin mättökoplan Ninen. Pienet seesteiset suvantokohdat keskellä kaoottisia biisejä luovat hienoa kontrastia levyn tunnelmiin, ja keskilinjan puritaanihardcoresta ollaan kuljettu aika matka.

Laulaja Janne on kirjoittanut poliittisten näkemyksien rinnalle entistä henkilökohtaisempia lyriikoita. On mielenkiintoista kuulla Endstandia näin henkilökohtaisten teemojen äärellä, ja esimerkiksi tekstit ihmissuhteiden kariutumisesta auttavat luomaan inhimillistä kosketuspintaa yhtyeeseen. Vokalistin raivo niinikään ei ota laantuakseen, ja Jannen osalta levy on alusta loppuun suoraa huutoa äänihuulet riekaleina. Ja hyvä niin, sillä miehen totisuutta ei todellakaan tohdi kyseenalaistaa. Silti yhtyeen riippakiveksi muodostuneet, hieman mustavalkoiset agitointisäkeet kiusaavat edelleen hienoa levykokonaisuutta. Ei silti, että Jannen laulusta mitään selvää saisi, mutta tekstien filosofista agendaa voisi kernaasti syventää.

Endstand on niitä harvoja bändejä, jotka ovat saavuttaneet vakaata jalansijaa rajojen ulko- ja sisäpuolella sitkeällä ja ahkeralla työnteolla. Yhtye on kerännyt nauttimansa arvostuksen puhtaana työvoittona, eikä tällaisten levyjen jälkeen bändin saamaa suitsutusta tarvitse ihmetellä. Burning Bridges on malliesimerkki siitä, kuinka painavan sanottavan sekä punkin ja metallin sekaisen raivon tulee paiskata kättä. Käsi lippaan ja kauppaan. Kylmä cd-levykin tuntuu huomattavasti lämpimämmältä ja viimeistellymmältä kokonaisuudelta, kun se on pakattu Burning Bridgesin tavoin hienoihin vinyylikansia jäljitteleviin kääreisiin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-08
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.