Ajattara – Tyhjyys

Monenkin eri bändin saralla viimeaikoina aktiivisesti touhunnut Pasi Koskinen, alias Ruoja, on projektiensa seasta ehtinyt loihtia kolmannen Ajattara-manifestaation. Tyhjyys-nimeä kantava teos jatkaa samaa rataa orkesterin edellisten täyspitkien kanssa, eikä uusia tuulia musiikin saralla kuulla. Meno on aivan yhtä tylyä ja synkkää kuin ennenkin, mutta toisaalta kukapa yhtyeen kylmään menoon vaihtelua kaipaisikaan? En ainakaan minä, toistaiseksi. Ajattaran tarkoitus on olla helvetin julmaa, raskasta ja yksinkertaista. Näiden seikkojen tavoittelussa onnistutaan lähes täydellisesti.

Itse- ja Kuolema-levyjen tapaan Tyhjyys pitää sisällään muutaman todella iskevän biisin, muun materiaalin jäädessä näiden hittien varjoon. Uutukaisella näiden biisien kruunua kantavat mm. sellaiset kappaleet kuin Naaras ja Uhrit, jotka ovat kaikessa julmuudessaan ehdotonta Ajattara-eliittiä. On mielenkiintoista spekuloida, että jos Ajattaran koko katalogista olisi nauhoitettu vain ne parhaat kappaleet yhdeksi tappavan hyväksi kokonaisuudeksi, niin kyseessä saattaisi olla yksi Suomen parhaista synkemmän metallin levyistä.

Pelkään pahoin, että Ajattara tulee tulevaisuudessa kokemaan oman niskalaukaus-kohtalonsa, sillä vaikka yhtyeen simppeli ja synkästi junnaava metalli toimii tällä hetkellä hyvin, niin tulevaisuudessa se saattaa kokea inflaation. Pitemmällä tähtäimellä itsetoisto käy väistämättä puuduttavaksi, eikä yhtyeen joskus tuleva neljäs varmastikaan ole enää yhtä hyvä, vaikka se käyttäisikin samaa kaavaa. Onhan maailma toki täynnä bändejä, jotka toistavat samaa tyyliä ja nauhoittavat saman levyn vuodesta toiseen, mutta en usko Ajattaran yltävän tähän sarjaan. Ruojan kannattaisikin kehitellä mustaan musiikkiinsa uusia nyansseja, mikäli hän mielii pelastaa bändistä kadotuksen kohtalolta.

Pidän Tyhjyys-levystä kokonaisuutena kuitenkin todella paljon, ja ainakin Kuoleman mustat sinfoniat peitotaan kirkkaasti. Itse-levyn pimeää energiaa uutukaisella ei kuitenkaan aivan tavoiteta. Minulla on kuitenkin paha aavistus sen suhteen, että tyhjyys saattaa jäädä viimeiseksi mielenkiintoiseksi Ajattara-levyksi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-08
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.