Sonata Arctica – Reckoning Night

Kemin ihmelapsia on pidetty Suomen melodisen metallin suurina lupauksina jo vuosikausia. Yhtye on saavuttanut ahkeralla kiertämisellä tasaista suosiota eri mantereilla, ja sen levytkin ovat yltäneet varsin kelvollisiin myyntilukuihin. Tokion levykauppoihin on taas odotettavissa salaryman-ruuhkaa, kun yhtyeen neljäs pitkäsoitto Reckoning Night paukahtaa myyntiin.

Sonata Arctican perussointi on pidetty samanlaisena kuin aikaisemmin, mutta kappalerakenteisiin on yllättäen hiipinyt hieman monimutkaisempia kuvioita. Jää arvailtavaksi, johtuuko muutos Silent Voicesissa huomattavasti kokeilevampiin kuvioihin tottuneen kosketinmies Henrik Klingenbergin mukaantulosta.

Yhtyeen voima piilee edelleen nopeiden tuplabasarirallatusten kertosäkeissä, joiden tarttuviksi takomiseen yhtyeellä on hallussaan sopivat työkalut. Tony Kakko on löytänyt ääneensä hieman uusia sävyjä, mistä osoituksena miehen luonnollisen pehmeän äänen rinnalla kuullaan esimerkiksi Tobias Sammetia, Kai Hansenia ja Mathias Bladia muistuttavaa äänenkäyttöä. Lausuntakin on onneksi parantunut yhtyeen alkuajoista. Misplacedin ja Ain’t Your Fairytalen koukut toimivat tietystä Karmila-kliinisyydestä huolimatta, Blinded No Moren hieman Amorphiksen mieleen tuova taustalla killuva syntikkamatto on hieno oivallus, ja Wildfire tuo yhtyeestä ilmi aivan uusia puolia. Rowley Birkiniltä varastettu nauru käynnistää tyypillisen basaritukutuksen, joka huipentuu saksalaisen powerin huumoripitoisemmat hetket mieleen palauttavaan vinksahtaneeseen kertosäkeeseen. Myös kappaleen keskivaiheille sijoitettu progetuokio osoittaa, että yhtye ei ole halunnut pelata täysin varman päälle.

Reckoning Nightin varsinainen yllätys on materiaalin vauhti. Edellisen Winterheart’s Guild -pitkäsoiton suuren siirappipitoisuuden ja Kakon balladeja ylistävien lausuntojen perusteella uutukaisesta olisi voinut odottaa lähinnä tribuuttia Scorpionsille, mutta yhdeksästä varsinaisesta kappaleesta kuusi voi laskea vauhtipiikin saaneisiin. Näistähän ne japanilaiset ja eteläamerikkalaiset pitävät.

Levy jatkaa luontevasti Sonata Arctican uraa, ja yhtyeestä aiemmin pitäneet tulevat varmasti viihtymään sen parissa. Vastaavasti pippelihevin vihollisten silmissä yhtye on yhtä laskelmoiva, teennäinen ja ärsyttävä kuin ennenkin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-04
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.