Soulfly – Primitive

Soulfly on tuttu jo useamman vuoden takaa ja se tunnetaankin parhaiten Max Cavaleran erottua Sepulturasta, “Sepultura kakkosena”, vaikka bändillä onkin täysin oma soundi ja tyyli. Tai no, okei, Soulfly on Sepulturan ROOTS -levyn aikaisista tunnelmista ja aiheista rakennettu yhtye. Eräänlaista tribaaliheviä, siis. Soulflyn debyytti oli kaikin puolin iskevä vastalause niille epäilijöille, jotka eivät uskoneet Sepulturan tai Cavaleran enää pystyvän tekemään mitään järkevää materiaalia sarallaan. Väärin. Debyytti oli soundeiltaan ja musiikillisilta ideoiltaan niin raikas paketti, että epäilijät todella vaiennettiin. Pari vuotta myöhemmin, uskollisen fanikannan saavutettuaan, Soulfly julkaisi 2. pitkäsoittonsa, Primitiven.

Primitive alkaa levyn nimikkoraidalla, “Back to the primitive”:llä, joka on itseasiassa aika eriskummallinen parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Kappale alkaa Cavaleran soittaessa berimbau -soitintaan, joka kuulostaa lähinnä siltä kuin hyttynen olisi vangittu purkkiin. Sitten aletaan runtata. Ei kuitenkaan raskaasti. Lupaillaan hiukan. Lähes sinfonisesti rakennettu kappale on tappavasti eteenpäin rullaava raita. Siitä on erotettava erilaisia “skenaarioita” helposti. Levy jatkaa seuraavaksi useiden vierailijoiden voimalla. 2. raita, “Pain” on allekirjoittaneen mielestä levyn parhaita. Kyseessä on eräänlainen kolmiääninen raita, jossa vierailevat Chino Moreno Deftonesista ja Grady Avenell Will Havenista. Todella tarttuva rytmitys ja johtoriffi tässä kappaleessa ovat sen valtteja.

Sitten levy hiukan kapsahtaa katajaan. Pari tylsää täyteraitaa, joissa ei ole sanoman poikastakaan. Soulfly on yleensä ollut sanoituksissaan edes jotenkin järkevä. Nyt “Bring it”, “Jumpdafuckup” (mikä nimi?!?!) ja “Mulambo” kyllä rikkovat tämän säännön. Kappaleet ovat tottakai hevimetallia, mutta tylsiä.

Mutta kuin taikaiskusta, levy pääsee taas jaloilleen. “Son song” on yhdessä Sean Lennonin kanssa vedetty kappale, täynnä isä-poika-angstia. “Terrorist” tuo mukaan Slayerin Tom arayan, joka takaa kappaleen tiukkuuden ja raskauden. “In memory of…” on hyvää räppiä (!) ja levyn päättäjä, “Flyhigh” esittelee mukavasti rullaavan konerummun hevimätön seassa. Jotenkin koko kappaleen nostaa parhaimmistoon kertosäkeessä oleva naislaulaja.

Primitive on niin monisäikeinen levy monien vierailijoiden takia, että sitä on vaikea luokitella mitenkään erityisesti. Levy on kyllä hyvä, mutta ei niin tanakka kuin edeltäjänsä. Toivottavasti 3. levy on paluu vanhaan ja turhan monet vierailijat unohdettu. Soulfly on parhaimmillaan omilla jaloilla seistessään.

Arvostelu julkaistu : 2002-05-20
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.