Cult Of Luna – Salvation

Neurosiaanisen musiikin kentällä on meneillään mielenkiintoinen taiteellinen murros. Vanhat hardcorehemmot ovat havainneet että maailman kovin juttu Dischargen ja Minor Threatin jälkeen on Godspeed You! Black Emperor ja Sigur Rós. Primus motor itse on jo kauemman aikaa kurkotellut postrockahtaviin sfääreihin, ehkä kaikkein korostetuimmin uudella The Eye of Every Storm –levyllään. Ruotsin Cult of Luna kokeilee kolmannella albumillaan hieman samankaltaista lähestymistapaa, mutta lopputulos on huomattavasti tasapainoisempi ja onnistuneempi.

Salvation ei pääpiirteittäin poikkea yhtyeen aikaisemmista levyistä, mutta seitsikon mahtipontiseen sointiin on hiipinyt yhä enemmän tunnelmallisuutta rankkuuden kustannuksella korostavia piirteitä. Crossing Overissa kumarretaan mitä ilmeisimmin Montrealin ja Reykjavikin suuntaan, mutta yleisesti ottaen Cult of Luna on omaksunut vaikutteet ja sekoitellut niitä omaan musiikkiinsa sopivaksi. Kaiutetut kitarat ja slidet, sekä varovainen melodisuus sulautuvat metallisen jyrään saumattomasti. Ei siis rohkeaa kokeilua, vaan sävellyksen ehdoilla kulkevaa tyylillistä yhteensovittamista.

Cult of Luna etenee kappaleissaan maalauksellisesti ja verkkaisen varmasti. Musiikki ei suuria yllätyksiä tarjoa, mutta voimakkaan tunnepitoisen ilmapiirin siivittämä junnaus toimii omalla vääjäämättömän tehokkaalla tavalla. Kuuntelukokemus on ikään kuin jokin ennalta määrätty kohtalo, kuin toistuva uni, jota ei pääse pakoon. Tumma alavire kulkee mukana koko ajan, aaltoillen ahdistavista ryteiköistä ilmaviin haikailuihin.

Salvationin kahdeksasta massiivisesta kappaleesta ei juuri heikkouksia löydy, ja ne ovat juuri niin pitkiä kuin on tarpeen. Hienoinen tasaisuus musiikkia kyllä vaivaa, joten on vaikea nostaa yksittäistä esitystä yli muiden. Ytimekkäämmistä raidoista Adriftin luulisi kelpaavan kenelle tahansa tämän musiikkityyliin parissa viihtyvälle. Monumentaalinen avausraita Echoes taas edustaa parhaiten tekijöidensä tämänhetkisiä pyrkimyksiä: jylhän fiilistelyn ja lyijynraskaan vyörytyksen ylevää vuoropuhelua.

Jos Cult of Lunan edelliset tuotokset ovat tuottaneet mielihyvää, ei tämän luulisi jättävän kylmäksi. Hieno levy Uumajan pojilta, taaskin. On kuitenkin kiintoisaa nähdä, kuinka pitkään tämä ”ajan henki” jaksaa viehättää alan muusikkoja ja musiikinkuuntelijoita. Jos Neurosis & co. goes post/krautrock –buumi on vielä kehissä seuraavan levykierroksen koittaessa saattaa ainakin tätä toimittajaa ruveta väsyttämään.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-05
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.