Dorn – Suriel

Itäsaksalainen Dorn luottaa neljännellä albumillaan monet kerrat hirvittävän epäonnistumisen taanneisiin yhdistelmiin naislaulu-örinä ja gootti-deathblack. Keskitempoisen metallitamppauksen päälle on aseteltu toinen toistaan kunnianhimoisempia laulumelodioita, joiden ei erityisesti tarvitse kilpailla suosiosta kitaroinnin ja syntikoiden kanssa. Tasaisen hyvillä soundeilla ja soittotaidolla varustettu yhtye keskittyy valtaosan ajasta vain möyrimään taustalla tarjotakseen pohjan pääasialliselle instrumentille. Jopa nokkamies Roberto Liebigin keskitason laatukriteerit täyttävä murina jää hämmästyttävän huomaamattomiin.

Vaarallisempaa sukupuolta edustava Ira on äänialaltaan Keski-Euroopan metallihenkisissä goottikokoonpanoissa tyypillinen neito. Vokalisointi on enkelimäisen kirkasta ja pysyy prikulleen oikeassa nuotissa, mutta vastapainoksi siinä ei esiinny suuria tunteita. Laulumelodioita vaihdellaan rauhallisesta hoilotuksesta monimutkaisiin kuvioihin samalla kun taustalla riffitellään ankarasti, mutta erityisen onnistunutta tai mieleenjäävää raskaan ja kevyen liittoa ei saada aikaan. Toisaalta taso pidetään tasaisen varmana läpi levyn, eli lopussa ei odota jämäsävellysten aiheuttamia sudenkuoppia, vaan koruton pianoinstrumentaali päättää teoksen tyylille sopivasti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-10-08
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.