Hellebaard – Strijdkracht

Hellebaard on kahden miehen perustama laulu- ja soitinyhtye, joka puristaa tuutistaan ulos rupista keskiaikametallia. Hollanninkieliset sanoitukset, jylhistä metsistä ja taistelutantereilta ammentava ideologia sekä esikuviksi mainitut kulttiyhtyeet Bathory ja Darkthrone herättävät onnistuneesti mielenkiinnon kokoonpanoa kohtaan. Ensimmäiset puuroisen sähkökitaran sävyttämät nuotit saavat jopa pään nyökkäilemään hyväksyvästi: vanhan ajan blackia folkkipoljennolla.

Levyn alkupuoli lipuu sulavasti eteenpäin yksinkertaisten Bathory-riffien kannattelemana, ja vaikka suurta omaperäisyyttä ei musiikista löydykään, on tunnelma melko miellyttävä. Mieliala alkaa kuitenkin muuttua, kun kitarasahauksesta huolehtiva Volmorth hyökkää ektoplasmaa tihkuvan nimensä turvin äkisti isovaarin perintöurkujen kimppuun ja alkaa vimmatusti polkea ulos järkyttävän kuuloisia kosketinosuuksia. Yhtäkkiä konerumpujen puiseva plätkytys pistää pahasti korvaan, ja avaruuskeisarilta kuulostavan vokalisti Zarlackin örinä paljastuu Euroshopper-syntetisaattorin ujelluksen takaa surkeaksi mikkihiirikärinäksi.

Kohtalaisen pätevän sähkökitaroinnin taustalla riemastuttavan pönäkät kosketinkuviot voisivat vielä menetellä, mutta kun levyn lähetessä loppuaan harmooni raivaa itselleen yhä lisää tilaa, on lopputulos todella koominen. Kruunatakseen ala-asteen kevätjuhlaa muistuttavan tunnelman Volmorth onnistuu sietämättömän virvelisoundin keskellä lirauttamaan ilmoille kitarasoolon, jolle ei yksinkertaisesti löydy vertaista. Se on niin mainio.

Bändin pojilla on eittämättä ollut eeppistä rytmiryhmää kootessaan sisällään todellinen sielun palo ja antaumus, mutta kuulijalle musiikista välittyy jotain aivan muuta kuin visioita muinaisista taistoista ja jäätyneistä tunturipuroista. Tunnelmaltaan vahvaan musiikkiin voi hyvinkin riittää neliraituri ja halpa rumpukone, mutta tällä kertaa pienet kömmähdykset muodostavat katastrofaalisen sarjan ja levy saa osakseen vain lämmintä kättä sekä ymmärtäväisen hymyn. Vanhojen riffien kierrättäminen ja viiden markan trumpetit ovat yhdistelmä, joka Hellebaardin käsissä kuulostaa Bathoryn ja Summoningin tuhlaajapojan kömpelöltä sooloprojektilta.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-14
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.