Soul Coughing – Lust In Phaze – The Best of Soul Coughing

Soul Coughing oli niitä yhtyeitä, joiden musiikki on niin perimmäisen vaihtoehtoamerikkalaista, että merkittävä rantautuminen mannermaalaisille markkinoille olisi ollut vähintäänkin yllättävää. Toisaalta kun tämän ryhmän tuotantoa nyt taas kuuntelee, muistaa kuinka hämmästyttävän tarttuvia lauluja siellä on seassa. Voisi jopa toimia vinksahtaneena bailumusana. Orkesteri oli selvästi viime vuosikymmenen kirkkaimpia helmiä, ja miksei pidemmänkin aikakauden uniikkitapauksia. Rennolla otteella jazzia, hip- hopia ja indierockia sekoittaneen nelikon parhaat on nyt summattu yhteen pakettiin nimeltä Lust in Phaze. Kokoelman voimin on hyvä muistella jo edesmenneen bändin kohokohtia, tai vaikka löytää yhtye ensimmäistä kertaa. Tässä hieman historiaa Soul Coughingista tietämättömille.

Kun newyorkilainen lyyrikko/musiikkikriitikko Mike Doughty 90-luvun alussa haeskeli runoesityksilleen taustaorkesteria, löysi hän itselleen enemmän kuin pätevän kokoonpanon. Kekseliäs rumpalidynamo Yuval Gubay, kontrabasisti Sebastien Steinberg ja kosketinsoittaja (myös itseään bändin kappaleisiin sämpläävä klassisen musiikin säveltäjä) Mark De Gli Antoni rakensivat armottomasti svengaavan, surrealistisen jazz-soundtrackin Doughtyn beat- rapille. Näin syntyi Soul Coughing, capuccinohuuruisen beatnik-sukupolven moderni hengenheimolainen. Eikä kestänyt kauan ennen kuin niinkin iso lafka kuin Warner otti yhtyeen hellään huomaansa. Yhtyeen kemia alkoi kuitenkin jo muutama vuosi tämän jälkeen takkuilla ja Doughtylle kehittyi paha huumeongelma. Seurauksena bändi lopetti toimintansa 90-luvun lopulla. Lyhyen historiansa aikana Soul Coughing ehti tehdä kolme pitkäsoittoa ja kiertää laajasti kaikenlaisten artistien matkassa mm. Jeff Buckley, Redman, Violent Femmes ja Roni Size Reprazent.

Itse yhtye oli siis loistava, kympin arvoinen ilmiö, mutta entäs itse biisimateriaali? On pakko myöntää että kappaleet ovat laadultaan erittäin vaihtelevia, vaikka perusidea toimii kuin häkä. On syytä myös kritisoida hieman Lust In Phazen kappalevalintoja. Tässä hieman erittelyä.

Debyytti Ruby Vroom esitteli v. 1994 aivan verrattoman kummajaiskavalkadin, joista friikein, Bus to Beelzebub aloittaa tämän kokoelmalevyn. Sen jälkeen kuullaan kronologisessa järjestyksessä esikoisen, Irresistible Blissin (1996) ja El Oson (1998) valikoitujen palojen lisäksi muutama hajabiisi. Näistä saa kiitosta mainio Unmarked Helicopters, joka alunperin ilmestyi Songs in the Key of X- kokoelmalla sekä Propellerheadsin käsittelemä Super Bon Bon, joka on mielestäni harvoja onnistuneita remiksauksia. Aivan turha lisäys taas on Ruby Vroom-session ylijäämäbiisi Buddha Rhubarb Butter, jonka verbaalileikittely äityy teennäisen tylsäksi.

Itse albumiraitojen taso laskee varsin jyrkästi ensilevyn kappaleiden jälkeen, ja näissäkin on mielestäni outoja valintoja. Sugar Free Jazzin ja Screenwriter’s Bluesin joukossa Janine on täysin väärässä seurassa. RV:n viimeisenä kappaleena se toimii, koska sen voi helposti jättää kuuntelematta. Mutta missä on Is Chicago, Is Not Chicago? Tai Uh, Zoom Zip? Irresistible Bliss kuullosti aikoinaan jotenkin hengettömältä, ja se jäi omalta osalta varsin vähälle kuuntelulle, mahtavaa Super Bon Bonia lukuunottamatta. Niihin muistikuviin verrattaessa, voi Lust In Phazella hyvinkin olla kakkoslevyn parhaat. SBB:n ohessa mainittakoon Paint, jonka hidas hip-hop groove tuo väistämättä mieleen pomppivat autot ja muut rapstar-meiningit. Soul Coughingin viimeiseksi jääneellä El Osolla oli viileän tyylikäs drum n’ bass tuotanto, mutta lopettamisen tuntu oli ääniraidoilla aistittavissa. Biisit olivat tasaisen perushyviä mutta ehkä liian hillittyjä, eivätkä viehättäneet aikaisempien rönsyilyjen lailla. Kokoelmalle päätyneistä lauluista selvästi paras on Rolling, joka edustaa melankoliassaan toisenlaista Soul Coughingia. Singleraita Circles on taas liiankin kesäinen hyvän tuulen rallattelu.

Lust in Phaze on mukiinmenevästi koottu pakkaus ja erikoismaininnan saa vokalistikitaristi Doughtyn hauskasti kirjoittama raita raidalta –saateteksti, joka valottaa paitsi biisien syntyä myös yhtyeen erinäisiä vaiheita. Toisaalta levy on myös katkera muistutus musiikkiteollisuutta vaivaavasta ahneudesta ja yleensäkin nykyajan megalomaanisesta julkaisuetiikasta. On se kumma kun joka bändillä pitää olla best of-kokoelma, vaikka olisikin vain 2-3 levyä plakkarissa, eikä hittejä nimeksikään. LIP:tä vaivaa juuri tälläinen turhuuden tuntu, mutta sen suurin ongelma on kuitenkin jo rajusti epätasainen laatu. Esikoinen Ruby Vroom on yksinkertaisesti niin ylittämätön pakkaus, että muiden levyjen materiaali jää auttamattomasti sen varjoon. “Best of” kaipaa siis lainausmerkkejä, mutta niille jotka eivät sielunyskää ole aiemmin poteneet, on tämä tutustumisen arvoinen paketti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2002-07-01
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.