Flogging Molly – Within A Mile Of Home

Jiihaa! Flogging Molly on piiskannut kehiin kolmannen kokoillan tanhulevynsä. Within a Mile of Home on seitsikon tähänastisista edesottamuksista kunnianhimoisin. Viulu, rumpu, haitari, sähkökitara ja mandoliini raikuvat yhä kantaaottavamman sanailun taustalla. Viisitoistaraitainen paketti ihmiskohtaloita, ”piratismia” ja politiikkaa orkesterin täydellisyyteen hiotun irkkupunksoundin siivittämänä on liian tuhti ahmittavaksi kerralla. Edellisten tanhujen tapaan tämäkin paljastaa todellisen luonteensa vasta kun parketilla on pyörähdelty useampaan otteeseen. Ja hyvää jälkeähän nuo Mollyt ovat taasen saanet aikaan.

Vaikka tämä uppoaa meikäläiseen kuin tuopillinen Guinnessia, on ehkä parempi ravistella pöhnä pois ja kuunnella albumia selkein, objektiivisin mielin. Monen mielestä Flogging Mollyn kuunteleminen levyltä tyssää ykioikoisuuttaan jo muutaman biisin jälkeen. Yhtyeen humppapoljentoisissa kelttipunkralleissa on toki samankaltaisuutta, mutta niin Swagger ja Drunken Lullabies kuin tämä uutukainen ovat tyylilajin huomioiden hyvinkin monipuolisia kokonaisuuksia. Mutta Within a Mile of Homella on ongelmatekijänsä. Se on nimittäin turhan tarkka toisinto edeltäjästään. Screaming at the Wailing Wall on paljolti samanlainen aloitusraita kuin Drunken Lullabies, kapakkaballadin virkaa toimittaa Whistles the Wind ja basisti Nathen Maxwell pääsee taas ääneen merirosvoaiheen tiimoilta Queen Anne’s Revengessä. Kertaus on opintojen äiti, mutta kun hallitaan perusteiden lisäksi vielä aine- ja syventävät opinnot, olisi ehkä aika kokeilla hieman erilaista lähestymistapaa.

Within a Mile of Home tarjoaa toki sellaisiakin loistohetkiä, joissa menneisyyden rasite ei kuulu niin vahvasti. Seven Deadly Sinsin (lisää merirosvoja!) ja To Youth (My Sweet Roisin Dubh):in iskeviä menoralleja kuljettaa aikaisempaa tiukempi punk-komppi ja muhevampi rock-soundi. Levyn soundeja on muutenkin hiottu tykimmeiksi. Kevyempiä irtiottoja puolestaan edustavat Factory Girls jossa vierailee vaihtoehtokantrin puolella nimeä tehnyt Lucinda Williams, sekä pophenkinen Tomorrow Comes a Day to Soon. Flogging Mollyn parissa ei siis vieläkään tarvitse tylsistyä, joskin viisitoista raitaa ja viisikymentäkaksi minuuttia on vaihteluineenkin turhan paljon tavaraa yhdelle levylle.

Musiikillisen sisällön ollessa hieman epätasaisella pohjalla, ovat Dave Kingin sanoitukset onneksi täyttä rautaa. USA:n sotaisaa nykypolitiikkaa kritisoivilta teksteiltä ei voi tällä hetkellä välttyä, mutta King erottuu kuorosta erittäin osuvilla sananvalinnoillaan: I´ll liberate your peoples fate/Spoke the Burnin Bush/But the song of beasts/Growl with oil soaked teeth (Screaming at the Wailing Wall). Sodan vaikutukset kuuluvat muissakin kappaleissa, mutta levyn lyyriset teemat pyörivät myös paljon kaipuun ja menneiden aikojen muistelemisen ympärillä. Muutamien laulujen merirosvoestetiikka taas liittyy lähinnä Flogging Mollyyn itseensä. Seitsemän renttua seilaa ympäri maailmaa, laulavat, juovat, mellastavat jne.

Within a Mile of Home ei pärjää edeltäjilleen, puhumattakaan Flogging Molly -livekokemukselle. Yhtyeen musiikki on todellakin parasta keikoilla, ja tämän tiedostaen se on yrittänyt tehdä levyn joka toimisi itsenäisenä teoksena. Kuten esimerkiksi Factory Girlsissä voi kuulla, on monissa esityksissä pyritty korostamaan tätä ”albumillisuutta”, mutta kappaleina ne ovat korkeintaan ookoo-tasoa. Lopputulos on silti ontuvanakin hyvä ja tyydyttänee mainiosti fanien tarpeet.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-17
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.