Rhapsody – Symphony Of Enchanted Lands II – The Dark Secret

Jos Aurinkokuningas (siis Ludwig IVX) olisi ollut hevihemmoja, voisi kuvitella, että tämänkaltainen musiikki olisi soinut Versaillesin iltamissa. Sen verran vahva keskiaikainen mielikuva tulee Rhaposdyn musiikista jälleen kerran.

Italialainen Rhapsody iskee jälleen kerran lautaselle pizzan ja pastan lisäksi albumillisen power metallia. Tai eeppistä Hollywood power metalliahan tämä tarrojen ja lätkien mukaan on.

Albumi alkaa legendaarisen näyttelijän Christopher Leen johdantopuheella sekä biisillä Unholy Warcry. Alussa ei siis mitään uutta, eikä oikeastaan lopussakaan. Rhapsody pysyttelee edelleen tutulla ja turvallisella linjallaan, mikä on pelkkää plussaa tämän bändin kohdalla. Rhapsodyn kolmas albumihan oli sellainen sinfoninen paisutus, että ei mitään rajaa, ja juuri siksi mielenkiinto lopahti bändiä kohti vähäksi aikaa. Nyt Rhapsody on taas turvallisella alkupään urallaan ja toivottavasti pysyykin siellä hamaan tulevaisuuteen saakka.

Albumilla on mukana yksi italiaksi laulettu biisi, Guardiani , jossa vokalisti Fabio Lione jälleen kerran näyttää miten sitä oikein lauletaan. Oma kieli on aina oma kieli, ja siksi biisi jääkin parhammistoon, vaikkei englanniksi lauletutkaan biisit huonoja ole. Guardianin aikana on erittäin helppoa kuvitella Fabio vaikka isolle oopperalavalle. Tässä biisissä on myös naisääni mukana, joita Rhapsody ei yleensä albumeillaan viljele.

Jäsenistössä on nähtävästi tapahtunut pienen pieni muutos, eli basisti on astunut kehiin. Edellisellä albumillahan basistia ei ollut ainakaan bookletin mukaan. Vakibasistin liittyminen Rhapsodyyn tosin ei vaikuta musiikilliseen osaamiseen pätkääkään, Rhapsody on niin musiikillisesti kuin laulullisestikin yhtä vaikuttava kuin ennenkin. Huhun mukaan tosin bändillä ei olisi oikeaa rumpalia vaan rummut tehtäisiin koneella. No mene ja tiedä, ihan sama mulle.

Biisi numero kahdeksan, Dragonlance’s River, on melodialtaan aivan samanlainen kuin debyyttialbumilla ollut Forest of Unicorns. Tämä onkin sitten ainoa miinuspuoli koko albumilla.

Rhapsodyn kansitaide taas on sitä samaa, mahtavaa lohikäärmelinjaa, joka sopii bändille kuin nyrkki silmään. Rhapsidy siis jatkaa uljaalla linjallaan edelleen ja kyllä se vaan passaa. Kun kerran on hyväksi todettu, mitä sitä suotta alkaa muuttumaan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-16
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.