Snakegod – Invitation

Ulkoa ruma, sisältä kaunis. Näin kai voisi sanoa myös Snakegodin Invitation-levystä. Levyn kannet ovat törkeän rumat (MTM:n moka, ei bändin.), mutta itse musiikki on varsin menevää melodista metallia. Erityisen mukavaa korville teki Jari Tiuran lauluääni, josta löytyy yllättävää laajuutta ja potentiaalia. Julkaisun helmet osuvat poikkeuksetta levyn alkupuolelle. Allekirjoittaneen mieleen olivat Another Part of Heaven ja Defender. Levyn loppupuoli on kuin pullapitko: ihan hyvää on, mutta mitään suuria aistillisia elämyksiä se ei tarjoa.

Sanotuspuoli on se, missä mielestäni bändillä olisi kaikista eniten petrattavaa. Toisaalta, kun ajattelee, ei nämä sanotukset nyt paljoa eroa muistakaan alan julkaisusta. Hevisanoituksille ominaisia peruskliseitä löytyy, mutta ehkä se sitten kuuluu asiaan, mene ja tiedä. Mitään estettä en näe, miksei Snakegod voisi menestyä isommillakin markkinoilla. Laulupuoli ja melodiat ovat hyvin hanskassa, eikä muissakaan osa-alueissa sen kummempaa valittamista ole. Ainiin, loppuun tämmöinen hieman epäolennaisempi seikka vielä. Divine High Priestessin alkupimputus tuo erehdyttävästi mieleen Robert Milesin muutaman vuoden takaisen Children-hitin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-07-22
Arvostelija : Tuomas Kaarkoski

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.