Helion – Fool´s Paradise

Entisestä kotikaupungistani Hämeenlinnasta on vuosien varrella noussut maailmankartalle erinäisiä musiikkisuuruuksia, kuten Sibelius ja Kari Peitsamo. Hämeenlinnan musiikkiskenen ollessa siis melko kapoinen, on ymmärrettävää, että lähes kaikki Helionin muusikoista ovat allekirjoittaneelle tuttuja vähintään naamalta tai nimeltä. En ole kuitenkaan antanut tämän vaikuttaa arvosanaan – heikentävästi.

Helionin voinee melko hyvällä omallatunnolla lokeroida paraikaa vallalla olevaan voimaprogemetallin genreen, johon kuuluu mm. Threshold tai kotoinen Manitou. Sanomattakin on siis selvää, että Fool’s Paradise tarjoilee tyylikästä, viimeisteltyä ja teknisesti taitavaa musisointia. Mukavan lisän Helionin tyyliin tuo Kim Högbergin särmikäs lauluääni ja miehen kyky mukauttaa tulkintaansa tilanteeseen ja tunnelmaan sopivaksi. Högberg on kuitenkin omalla tavallaan myös bändin heikko lenkki, sillä mies ei kaikesta huolimatta ole teknisyytensä puolesta aivan muun yhtyeen tasolla, eikä omaa erityisen mainittavaa äänialuetta.

Tuotannollisesti Fool’s Paradise on kauttaaltaan erinomainen, varsinkin kun ottaa huomioon, että kyseessä on omakustanne. Soundit ovat progelevylle melko aggressiiviset ja jopa raa’at. Olettaisin, että turhaa kiillottamista on tietoisesti vältelty, ja tässä on myös onnistuttu mainiosti. Sävellysten osalta albumi onkin sitten huomattavasti epätasaisempi. Kappaleet vajoavat turhan usein ympäripyöreyteen. Hyviä hetkiä onneksi riittää niin ikään, ja ne jäävät päällimmäisinä mieleen. Hämeenlinnalaisyhtyeelle soisikin levydiilin mieluusti. Helionin pojat pystyvät nimittäin varmasti vielä paljon parempaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-05
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.