Slayer – God Hates Us All

Apua! Slayer osoitti Tattoo The Planet -keikalla olevansa erinomaisessa vireessä, ja sen tekee uusi levykin selväksi. Monet pitivät Diabolus In Musicaa (1998) jonkinlaisena notkahduksena, mutta tämä paikkaa kyllä kaikki virheet! Kun levyn kuuntelee läpi aina monumentaalisesta Disciplestä infernaaliseen Paybackiin asti, ei kenellekään pitäisi jäädä mitään lisättävää, kysyttävää tai huomautettavaa. Välillä tykitetään tyylipuhdasta thrashia ja välillä tykitetään muuten vaan. Tom Araya ärjyy niin, että luulisi miehen aivoverisuonten katkeavan. Mies täyttää kesällä 40 (tietenkin 6.6.) mutta raivoa ja voimaa tuntuu riittävän yli oman tarpeen. Hän kuulostaa edelleen niin vakuuttavalta ja aidolta, että harvasta nykyvokalistista voidaan puhua samana päivänä.

Päälyyrikko Kerry King on kirjoittanut tällä kertaa varsin maanläheisiä sanoituksia, joissa esiintyy sellaisia lystikkäitä rivejä kuin “You self-righteous fuck, give me a reason not to rip your fucking face off” ja “Here comes the pain, you’re no different from the rest”. Lisäksi kitaratutkapari King – Jeff Hannemann on löytänyt seitsemän kielen taikamaailman, minkä ansiosta levyllä kuullaan massiivisesti jyriseviä alavireriffejä.

Paul Bostaphin kellontarkka ja väkevä rumputyöskentely kruunaa kaiken. Sääli, että mies joutuu lähtemään bändistä. Viimeistään nyt hän sai vakuutettua olevansa oikea mies Dave Lombardon paikalle. Toisaalta tämä levy soveltuu mainioksi finaaliksi miehen Slayer-uralle, sillä tämä on yksinkertaisesti Slayerin raivokkain levy sitten Reign In Bloodin. Ei tälle uskalla antaa vähempää kuin täydet pisteet.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2002-01-16
Arvostelija : Vilho Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.